Tästä sotkusta kaikki alkoi

Pienoinen kaaos muuttourakka on aina, niinkun jokainen sen tietää!! :D Mutta sitten kun on saanut kaikki tavarat paikoilleen, niin voi että mikä ihana fiilis. <3 Sitten saa nauttia. Ja kun ennen muuttopäivää on asustanut jo jonkun aikaa sen sotkun keskellä, niin sitä siisteyttä todellakin osaa arvostaa.
Tässä kuvia meidän muuttopäivistä, koko viikko siihen meni, mutta toisaalta saatiin rauhassa laittaa tavaroita paikoilleen. En muista yhtään muuttoa tätä ennen, että olis mennyt näin hyvin. Ehkä osa asiasta on myös se, että meidän lapset on oikeesti isoja jo. Ei tartte koko aikaa vahtia, että kuka tyhjentää ja mitä laatikkoa. ;) Niinkun tähän mennessä niin on ollut aina. Mutta myös tämä asunto on aivan ihana. Mä niin nautin täällä asua ja olla. <3 Toinen asunto missä mä olen näin hyvin viihtynyt koko meidän avioliiton aikana. Me ollaan saatu tästä asunnosta ihan oikea koti.
Lapset ovat myös kaikki sopeutuneet, vaikka toiseksi vanhin olikin niin tätä vastaan, mutta toisaalta se kuuluu tähän asiaan. :) Jokainen nauttii omasta pienestä sopestaan.
Seuraavalla kerralla sitten päästään kurkkimaan, että minkälaiseksi tämä koti on sitten muotoutunut. :D

Oikein mukavaa tiistaita jokaiselle piipahtajalle!! <3

Suklaakortti sekä suklaapupu

SUKLAAKORTTI

Mä oon aiemminkin jo tehnyt näitä suklaakortteja, mutta nyt tuli tehtyä vähän lisää. :D Nää on vähän koukuttavia kylläkin. Tein sekä jouluisia että sellaisia mitä voi antaa synttärilahjaksi tai nimppareina tai valmistujaislahjaksi tai rippilahjaksi. Kun sisäpuolelle voi tehdä taskun, minne laittaa lahjakortti. Itse tein kummitytölle kortin, jonne laitoin Tigerin lahjakortin ja suklaalevyn sitten sisälle. Tää on tehty Fazerin suklaalevyjen kokoiseksi, mutta ohjetta muuttamalla saa muillekin suklaalevyille sopivan kokoisia. Täältä löytyy näihin tosi selkeä ja kiva ohje:

ME PIIPERTÄJÄT

SUKLAAPUPU

Tähän perään sitten vielä toinen suklaaohje. :D Kun sunnuntaina on tulossa virpojia taas, niin löysin Kodin Kuvalehden sivuilta kivan vinkin KODIN KUVALEHTI. Hiukan muutin ohjetta, koska mä en löytänyt meiltä mistään vesivärejä, enkä löytänyt myöskään vaaleanpunaista huopaa. Korvat tein pupulle huovasta ja vaaleanpunaisella tussilla siihen vähän väriä. Tussilla tein myös silmät ja suun. Pupun naama meni vaan vähän vinoon... :D Rei'ittäjällä tein kartongista palloja, koska en omista ollenkaan mitään pyöreitä pieniä tarroja. Mutta hyvin nää onnistu näinkin. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle piipahtajalle!! <3

Vähän pohdintaa tähän väliin

Rupesin tässä kelailemaan kulunutta vuotta. Missä tilanteessa elettiin vuosi sitten keväällä ja minkälaista on nyt meidän elämä.

Vuosi sitten kevät oli aika kaaos meidän perheessä. Lapset kulkivat pyörätuolissa vuorotellen sekä kepeillä ja taksien kanssa takuttiin, kun eivät meinanneet koskaan tulla ajoissa ja koulusta myöhästeltiin sen takia. Kipua, itkua, yksinäisyyttä, alakuloisuutta, yövalvomisia... Toiseksi vanhin oli saanut reumadiagnoosin muutamaa kuukautta aikaisemmin. Vanhin oli pudonnut portaista, kun jalka petti alta. Neiti rupesi kipuilemaan leukaniveliä, eikä nukkunut juuri ollenkaan. Nuorin oli ihan hyvässä kunnossa, mutta selkeesti reagoi huolella isompien kipuihin. Jokaisella oli huoli toisesta ja omien kipujen kanssa kulkeminen oli välillä todella työlästä. Näiden päälle vielä normaalit labrat, fysioterapiat, silmäpolit, reumapolit, suupolit, päiväsairaala käynnit (punktiot), magneettikuvat, kotiopetus, koulusta poissaolot (piti miettiä, että ehtiikö edes kaksi aikuista hoitamaan tätä koko palettia), allergologin käynnit jne... Sairaalakäyntejä oli todella paljon, puhumattakaan siitä, että kuinka paljon mä jouduin soittelemaan koko aika joka puolelle. Mä jouduin olemaan puhelimessa keskimäärin joka päivä, samoin sähköposteja laitoin joka päivä. Siltikään apua ei meinattu mistään saada, kun paletti niin hankala hoitaa.
Koulusta poissaoloja lapsilla ihan hirveä määrä, tais olla yhteensä sen 500 tuntia. Kotiopetus oli kova sana. ;) Tukiopetusta pyydettiin yläkoululaisille, koska en mä niitä asioita enään pysty itse opettamaan.
Tätä oli meidän koko viime vuosi. En muista päivääkään, paitsi kesällä muutamat, kun ei ollut huolta lapsista. Ja kyllä se huoli kuluttaa vaan omia voimavaroja. :( Taas sen tajuaa. Välillä ihmetteli vaan, että miten voi niin kova väsymys olla.

Tällä hetkellä meille kuuluu tosi hyvää!! <3 Olen todella iloinen ja onnellinen ja kiitollinen siitä, että meidän jokainen lapsi kulkee omin jaloin!! <3 Kenenkään liikkumista ei tarvitse lainkaan rajoittaa. Neidin elämää on rajoitettu 4 vuotta, ihan huikean kauan!! Nyt tyttö on vapaa kulkemaan juuri niin paljon kun jaksaa. Nyt vaan täytyy ruveta tekemään töitä ihan tämmöisen peruskunnon hakemiseen. Kun ei ole saanut liikkua moneen vuoteen, niin eipä se kuntokaan voi olla mikään huippu. Onneksi kuitenkin uimassa on päässyt käymään ja nyt kovasti tyttö kävellyt ja pyöräillyt. Nyt huomaa, että tyttö todellakin jaksaa!!! :D Tässä on vanhemmat ihan ihmeissään. ;) Itselle täytyy välillä muistuttaa, että ei tartte ollenkaan mitään rajoitteita laittaa. Me niin nautitaan tästä hetkestä ja tästä tilanteesta ja toivotaan, että me saadaan nauttia pitkään näin. <3
Toki tälläkin hetkellä mä joudun olemaan yhteyksissä moniin eri tahoihin, mutta kun tilanne on hallinnassa. Ei ole sellaista epätoivoista olotilaa. Vaan nyt hoidetaan yhtä asiaa kerrallaan. Eilisen päivänkin puhuin puhelimessa ja selvittelin monia juttuja ja pian pitää ruveta taas täyttämään vammaistukihakemusta. Mutta mulla ei ole kun yhden lapsen asiat hoidettavana ja tiedossa (vuosi sitten kolmen lapsen asiat), että ainoastaan leukanivelissä on jotain. Meidän neidillä oli tänä keväänä ensimmäinen kerta neljään vuoteen, kun tulehduksia ei ollut, kun leukanivelissä (hehkutettu jo monta kertaa :D)!!!! Niin mahtavaa!! Lukujärjestykseen tullaan tytölle lisäämään kolme viikkotuntia, enään opetan sitten kotona ympän ja käsityöt. Ei liikaa kerrallaan lisäyksiä, vaan pikkuhiljaa. Liikuntatunneille tyttö on halunnut ottaa osaa jo pitkään, nyt se on mahdollista ja asia juteltu myös opettajan kanssa. Vuosi sitten mietittiin, että mitä ihmettä tehdään, kun ei jaksa edes koulussa käydä, eikä tietenkään kavereiden kanssa jaksanut sitten yhtään mitään touhuta.

Takapakkeja voi tulla välillä, mutta nyt me nautitaan tästä hetkestä!! <3 Mä todellakin nautin siitä, että meidän lapset voivat kulkea omin jaloin ja silmien ihana tuike on mahtavaa.
Vanhimman kanssa saatiin yhteishaku päätökseen ja sai haettua mieleisiin kouluihin. Viimeisenä iltana teki poika lopullisen valinnan ja nyt odotellaan sitten kesäkuuta, jolloin selviää mihin pääsee. Tuohon meidän kaupungin lukioon poika pääsee varmasti, mutta ensimmäiseen paikkaan ei ole tietoa, että minkä verran sinne vaaditaan keskiarvoa. Sen pitäisi riittää näillä numeroilla, mutta kun ei koskaan voi tietää. Opiskelulinja on sen verran uusi, että vasta parina vuonna sinne on voinut hakea. Kesätöitä myös mietitty, niitä vaan tosi hankala saada... :(
Toiseksi vanhimman kanssa on riparijuttuja ollut tämä kevät. Kesäkuun puolessa välissä olisi sitten hänen konfirmaatio. Hiukan on jännitystä ilmassa, mutta se kuuluu asiaan. Juhlapaikka on jo varattuna ja ihanat ystävät ja sukulaiset ovat jo ilmaisseet halun auttaa järjestelyissä. Viime vuodelta kaikki tarjottavat ylhäällä, että kuinka paljon mitäkin kului, joten sen suhteen ei ole mitään stressiä. Toiseksi vanhimman käsikin sellaisessa kunnossa, että kirjoittaminen sujuu taas, eikä ole kipua ranteessa.
Neidin koulunkäynti sujuu tosi hienosti!! Nyt on harjoittelussa kevätkonsertin lauluja. Kanteleella pääsee taas esiintymään siellä. On kyllä kiva juttu!! :) Kavereiden kanssa touhuilee koko aika, eikä kotona meinaa malttaa olla ollenkaan. :D Mutta kun näin kauniita kelejä ollut ulkona, niin sehän sopii, että ulkoilevat.
Nuorimmainen on löytänyt tästä meidän taloilta ja viereisestä talosta kavereita itselleen. :) Se oli aluksi vähän sellainen juttu, että hän itkua väänsi, kun ei ole kaveria... Mutta nyt on ja kun koulu syksyllä alkaa, niin ihan varmasti löytyy vielä lisää. Kyllä ne kaverit vaan on tosi tärkeitä!! Ja kun nämä uudet kaverit vielä tykkäävät pelata futista ja säbää, niin meidän nuorimmasta saa aina kaverin noihin puuhiin. ;)

Vaikka tavallinen arki välillä tuntuu tosi tylsältä, niin se on kuitenkin parasta!! <3 Kun kaikki on hallinnassa, niin päivät sujuu. Meillä nautitaan nyt tästä tavallisesta arjesta. Nauttikaa tekin, etsikää arjen keskeltä ne kaikista pienimmät ilon muruset, niin arkikin näyttää ihan toisenlaiselta!! <3

Aurinkoista keskiviikkoa jokaiselle piipahtajalle!! <3

Gluteeniton mannapuuro

Löysin PÖRDEN KEITTIÖSSÄ blogista gluteenittoman mannapuuron ohjeen ja nyt oon sitten monta kertaa sitä tehnyt. Tosi hyvää!! <3 Mä en ole mikään puurojen suurin ystävä, mutta nyt pikkuhiljaa ajattelin, että rupean opettelemaan, eikä tää niin vaikeeta ole ollutkaan. :) Mustikkakiisselin kanssa tuota söin. Tässä vielä ohje:

GLUTEENITON MANNAPUURO

5 dl maitoa tai vettä

1 dl täysjyväriisijauhoa (kuva tuolla alhaalla)

0,5 tl suolaa

Vatkaa kiehuvaan nesteeseen jauhot. Keitä 3 min, hauduta 20 min ja mausta suolalla.

Tarjoa esim. mehukeiton tai kanelin ja sokerin kanssa.

Sitten vaan herkuttelemaan!! :)

Basilika lasipurkissa

Löysin KODIN KUVALEHDEN sivuilta ihana ohjeen basilikan tai muiden yrttien istuttamiseen ja pitihän se heti testata. :) Me ollaan monena vuonna yritetty kasvattaa basilikaa, mutta aina se epäonnistuu, on liian kylmä tai liian kuuma ym. Nyt laitoin sisälle ja ostin ihan kaupan yrtin. Josko tämä vaikka nyt kasvaisi.

Ensin etsin sopivan purkin, josta liotettiin etiketti pois. Sitten mä hain ihan tosta pihasta soraa ja pestiin se hyvin ja laitettiin pohjalle. Ihan oven pielestä löytyi. Multaa sen verran, että ylhäältä jäi pikkusen tyhjää ja yrtti ilman ruukkua istutettiin multaan. Mä laitoin sen verran isoon lasipurkkiin, että tätä en laita ollenkaan tuonne ikkunalle roikkumaan, koska en ole varma, että kestäiskö mikään naru. Mutta myös amppelin voisi tehdä, toki silloin se olisi ihan ikkunassa kiinni ja saisi enempi auringonvaloa, mutta mä testaan, että riittääkö tuo keittiönpöydälle tuleva valo tälle. Sitten kastelin oikein kunnolla. Näin sain kauniin sisustuselementin, mutta myös ruuanlaittoa varten maustetta. :)

Aurinkoista maanantaita kaikille!! <3

Maaliskuun puoliväli

Vihdoin täällä!! :) Muuttopuuhat onnellisesti ohi ja nyt saadaan nauttia uudesta ihanasta kodista. <3 Kuukausi meni sairastellen ja muuttaen. Itse toki sairastelin juuri sen pahimman muuttohetken, mutta onneksi ihanat ystävät ja sukulaiset auttoivat, että tavarat löysivät paikoilleen. Ja kyllä mä itsekin tavaroita paikoilleen laittelin. Samalla söin kaksi lääkekuuria ja nyt onneksi olotila hyvä. :)

Mä otan enempi kuvia muualta sitten, kunhan saadaan vielä meidän sohvasänky ostettua, kun nyt meidän sänky vie aika ison olkkarista. :D Mutta sopu sijaa antaa. Perjantaina mieheni ajelee Ikeaan ja käy hakemassa meille sohvasängyn sekä yhden kaapin eteiseen, että saadaan kengät siihen. Sitten onkin ihan valmista. Sen jälkeen voi esitellä muutakin, kun keittiön osaa. ;)

Tää uusi koti on kaikinpuolin aivan ihana. <3 Kauppaan, kirjastoon, postiin ym. pääsee kävellen, mikä on kiva juttu. Mä kun en oikein tuosta parkkeeraamisesta niin välitä, niin nyt mun ei tarvitse ottaa autoa vaivoikseni. Ja tuleepahan samalla vähän tuota hyötyliikuntaa. Toki isot kauppaostokset täytyy tehdä auton kanssa, mutta paljon pystyy kävellen hoitaa. Eikä tarvitse koko aikaa olla taksina, vaan lapsetkin pääsee kävellen tai pyörällä. Neiti tässä kävi ystävänsä kanssa kirpputoreja kiertämässä ja kirjastossa. Niin näytti nauttivan hänkin!!

Uudessa kodissa on paljon sellaisia meidän elämää helpottavia juttuja, kuten se, että tämä on yhdessä tasossa. Kylppäri on reilun kokoinen ja sieltä on ovi ulos, kesällä saa pyykit ulos kuivumaan. Asunto on päätyasunto, joka on tämmöisellä porukalla aika ihana. ;) Keittiössä on kaappitilaa tosi paljon ja sain astiat nätisti kaappiin. Ensimmäistä kertaa meillä on laskutilaa ja keittiön pöydillä pystyy leipomaan kunnolla. Mieheni ja neidin haavekin toteutetaan jossain kohtaa ja ostetaan yleiskone. Mä itse kyllä tykkään ihan tuosta sähkövatkaimesta, mutta he ovat haaveilleet yleiskoneesta ja tänne sellainen mahtuu hyvin. :) Kahdella nuorimmalla on yhteinen huone ja siellä mahtuvat hyvin leikkimäänkin. Nuorimmalla on olkkarissa arkku, joka on täynnä legoja (arkku on meidän sohvapöytänä) ja kun neidillä on kaveria, niin hän saa leikkiä olkkarissa. Vähän vuoropäivinä niitä kavereita onkin täällä ollut ja välillä kyläilty kavereiden luona.

Oikein aurinkoista keskiviikkoa ihan jokaiselle!! <3

Arjen tunnelmia

Lasten leikkipaikka

Mun tekemä laudeliina, jonka meinaan laittaa uuden kodin saunan seinään :)

Neidin tekemä Angry Birds pikkuveljelle

Uimapaikka

Meidän askartelut viime viikolta :) Neiti halusi tehdä pikkuveljelle Pikachu paidan, koska veljellä oli paha mieli korvatulehduksen ja räkätaudin kanssa, niin sisko halus piristää. <3 Kipumittarin neiti askarteli ja laittoi nallehelmen siihen, niin voi sitten meille vanhemmille ja veljilleen kertoa, että minkälainen on päivän kiputila. Toivon mukaan tuo helpotusta tähän kivun kertomiseen. :)

"Ihana" kaaos odotti kotiin tullessa.... Onneksi pian päästään nämä siirtämään toiseen paikkaan!! ;)

Kaksi viikkoa meni hurjaa vauhtia!! :) Perjantaina 6. helmikuuta lähdettiin koko perheen voimin lastenleirille. Kaksi vanhinta pääsivät ryhmien isosiksi ja toiseksi vanhin oli näyttelemässä ja vanhin kuvaamassa. Oli heillekin mielekästä puuhaa, niin viihtyivät todella hyvin. Itse touhusin vähän joka suunnalla, mutta kioskin pitäminen on sellainen mun hoidettava juttu ja on niin odotettu kohta lapsille. ;) Leiri sujui tosi hienosti ja tällä kertaa meillä oli todella rauhallinen porukka. Kaikki sujui todella hienosti ja loppujuhlassa pystyi hyvin näkemään kuinka kivaa meillä oli taas ollut.
Tuo leirillä olo on sellainen, mitä meillä odottaa koko perhe. Viikonloput ovat aina todella vauhdikkaita ja touhua täynnä, mutta niin kivaa!! Sanoinkin loppujuhlan jälkeen muutamille vanhemmille, että toivottavasti lapsilla on ollut yhtä kivaa, kun meillä ohjaajilla. :D Väsynyt, mutta onnellinen porukka lähti leiriltä pois. Syksyllä on luvassa sitten seuraavaa leiriä. Sen suunnittelemista aloitellaan tässä jo mahdollisimman pian, niin saadaan taas hieno leiri aikaan. :)

Leiriltä tulimme kotiin sunnuntaina ja pari koneellista pyykkiä pestiin ja kamojen vaihto toisiin, kun maanantaina suuntasimme taas koko perheen voimin uuteen juttuun, mutta tällä kertaa Kelan kuntoutukseen. Saimme alkuvuodesta päätöksen, että pääsemme koko perhe mukaan reumakuntoutukseen. Maanantai aamusta lähdimme jo hyvissä ajoin kotoa, että ehdimme klo 9.15 alkavaan ohjelmaan. Meidän kaksi vanhinta vähän miettivät, että mitä ihmettä he siellä tekee, kun ei ole ketään samanikäistä kaveriakaan tulossa. Tämä siis tiedettiin jo ennen sinne menoa. Ohjelmat kun käteen saatiin, niin kaksi vanhinta olivat sitä mieltä, että kiitos riittää ja sanoivat, että haluavat kotiin. Mutta kun menimme talon kierrokselle, niin siellä selviskin sitten tosi kivoja juttuja. :) Auditoriota saa varata aina sen ollessa vapaana, niin omille elokuvailloille. Tämä sitten toteutettiinkin kahtena iltana. Yksi koko perheen leffailta vietettiin ja sitten mieheni kävi katselemassa toiseksi vanhimman kanssa ihan kahdestaan leffaa.
Seuraava huippu juttu oli, kun uintia oli tiedossa kaksi kertaa lähes joka päivä. Kuntosali oli vapaassa käytössä ja kun mieheni ja kaksi vanhinta ovat täällä kotona kovasti siitä innostuneet, niin siellä kävivät sitten joka päivä. Talosta löytyi myös biljardihuone. Joten ei käynyt aika pitkäksi heillekään. :) Tämän lisäksi sitten tietty läksyt, jotka piti hoitaa viikon aikana. Sitten vanhin käänsi sen asian niin päin, että tää viikko otetaan ihan loman kannalta. Ja niin viihtyi koko perhe todella hyvin koko viikon.

Neidille oli omaa ohjelmaa tosi paljon. Kävi fysioterapeutin luona joka päivä ja oli ihan innoissaan, kun pääsi tekemään erilaisia juttuja, kun mitä oman fyssarin kanssa. Toimintaterapeutin luona käytiin yhdessä ja neiti yksin. Häneltä saatiin tosi paljon kaikkia pieniä arkea helpottavia apuvälineitä ja vinkkejä. Käytiin ostamassa neidille oma tyyny, sellainen muotoiltu. Onneksi niitä pystyi tilata sairaalan apuvälinekauppaan vai mikähän sen oikea nimike on... No, joka tapauksessa, nyt on tytöllä kunnollinen tyyny, josko saataisiin nuo niskat ja leukanivelet kuntoon senkin avulla. Kouluun saatiin lausunto, jossa suositellaan satulatuolia, saa nähdä kuinka sen kanssa käy, kun koulun se pitäisi kustantaa... Kynänpaksunnoksia ostin kuntoutuspaikasta kotiin sekä sellainen kananmunan kokoinen ja mallinen "stressipallo", joka vahvistaa ranteita ja sormia. Sekä sellainen pieni hierontajuttu, mikä voimistaa pintaverenkiertoa. Neidillä oli lääkärikäynti ja neljään vuoteen ensimmäinen kerta, kun jaloissa eikä käsissä ole tulehduksia!!!!!! <3 Niin mahtavaa!! Leukanivelissä on edelleen, mutta nyt ei tarvitse liikkumista millään tavalla rajoittaa, on ensimmäinen kerta tämän neljän vuoden aikana, kun näin saa tyttö vapaasti osallistua kaikkeen liikuntaan!! Johan neiti sitten kävikin luistelemassa. ;) Sairaanhoitajan kanssa oli koko perheen yhteinen juttu ja neidillä oli sitten muiden reumalasten kanssa oma tunti. Psykologin ryhmä, allasjumppaa, vapaata uintia ym. Neitiä hoidettiin ihan kokonaisvaltaisesti, mikä oli älyttömän hieno juttu!! Iltaisin me käytiin neidin kanssa askartelemassa askartelupajalla, mistä sitten kotiin tuotiinkin paljon kaikenlaisia juttuja. ;) Mutta itsekin pääsin vähän käsillä tekemään uusia juttuja. Oli ihanaa sekin!!
Seuraava kuntoutusjakso on jo varattu ja sinne menen luultavasti sitten kahden nuorimman kanssa, koska isot pojat eivät voi koko aikaa olla pois koulusta. Mutta sitten viimeiselle jaksolle me mennään varmaankin koko porukan voimin. :) Ihan tosi hieno kokemus oli tämäkin ja pääsin itse vaihtamaan ajatuksia muiden reumalasten vanhempien kanssa. Tosi vapauttava kokemus huomata, että ihan samojen ongelmien kanssa taistelee muutkin. Vertaistuki on äärettömän hieno ja tärkeä juttu!! Ja neitikin pääsi huomaamaan, että muutkin valitettavasti tätä sairautta sairastaa. Onnistunut viikko siis kaiken kaikkiaan oli meillä!! <3

Nyt onkin sitten palattu arkeen oikein rytinällä.... ;) Flunssan iski kaikkiin muihin paitsi toiseksi vanhimmalle. Itse olen lauantaista saakka sairastanut ja tänään lääkärireissu tiedossa, kun poskionteloissa tuntuu kurjalta. Mutta tämän sairastamisen keskeltä löytyi mahtavia uutisia!!!! Meidän vanhin sai nyt vihdoin ja viimein puhtaat paperit reumapolilta!!!!!! Vuosi on tutkittu ja tutkittu, mutta onneksi polvivaivat eivät ole reumasta johtuvaa!! Nyt voidaan huokaista myös hänen kohdallaan tästä asiasta. Neidillä piti olla viime viikolla leukanivelpunktio, mutta yhden lääkärin päätöksellä sitä ei tehtykään... Nyt tyttö kipuilee niin paljon, että suu ei meinaa aueta aamuisin, eikä tyttö pysty syödä mitään kovaa. Yhden aamun aamupala oli vauvasose ja mehua. Astmalääkettä ei pysty ottamaan, vaan itkun kanssa laittaa suun Volumaticiin kiinni. Sen suuaukko ei ole edes suuren suuri. Eilen kuitenkin tähänkin hyviä uutisia sen suhteen, että aloitetaan suun kautta kortisonit. Eipä tietty näitä mielellään syötä!! Mutta jos siitä tulisi apua edes sen verran, että suu rupeisi aukeamaan ja syöminen sujuisi. Ja magneettikuvaukseen neiti menee ilman nukutusta, kokeillaan josko onnistuisi. Yleensä ainakin kaikki on onnistunut, mitä hän on näissä jutuissa päättänyt. ;) Magneettikuvaus saataisiin tällä systeemillä sitten aikaistettua ja kortisonipiikit tarvitsis sitten vaan laittaa nukutuksessa. Olisi tosi huippu juttu!! :) Mutta hienoja uutisia siis saatiin meidän porukalle ja mä uskon todellakin, että nyt pikkuhiljaa rupee tää jatkuva kipuilukin helpottamaan!!! <3 Neidin pistettävä lääke on auttanut pitämään kurissa nuo tulehdukset muista nivelistä, paitsi tosiaan noista leukanivelistä. Eiköhän tyttö saada täysin kivuttomaksi, näin mä uskon!!! :)

Ensi viikolla sitten vihdoin päästään uuteen kotiin!! <3 Kyllä näiden laatikoiden keskellä ei oo kauheen kivaa olla.... Mutta ei oo enään montaa yötä, kun maanantaina avaimet saadaan!! Ihanaa!! <3

Tämän pitkän tekstin myötä toivottelen oikein ihanaa viikonloppua ihan kaikille!!! <3 <3