perjantai 21. elokuuta 2015

Arjen elämää useamman lapsen perheessä


Olen tässä paljon pohtinut sitä, kun välillä ihmiset kauhistelee, että kuinka noin monen lapsen kanssa selviää arjesta ja kuinka raskasta ja rankkaa se on. Itse en edes näe meitä vielä suurperheenä, mutta sellaisella nimikkeellä meidän perhettä usein kutsutaan. Ympärillä näkee niin paljon sellaisia perheitä, missä lapsia on vielä enempi. Olen todella kiitollinen ja iloinen meidän jokaisesta ihanasta lapsesta. <3 Jokainen lapsi on oma persoonansa ja todella arvokas. Sitä olemme yrittäneet heille jokaiselle sanoa ja opettaa. Jokainen on yhtä tärkeä ja yhtä rakas. Rakkautta riittää ihan jokaiselle. Isompien kanssa rakkauden osoittaminen on erilaista. Usein havahdun siihen, että kun istahdan sohvalle, niin vanhin tulee siihen viereen ja haluaa selkeesti jutella. Ihan arkisia asioita tai sitten jotain mikä mieltä painaa. Hyviä keskusteluita saatu sillä lailla paljon aikaan. Keskustelun edetessä saattaa toiseksi vanhinkin tulla mukaan, mutta se ei vanhinta näytä haittaavan lainkaan, koska aluksi olemme saaneet ihan kahdestamme jutella. Näitä tilanteita voisi olla enemmänkin, mutta arjen pyörittämiseenkin tarvitaan joskus enempikin aikaa. Mutta todella nautin niistä hetkistä, kun ei tartte juosta mihinkään ja voi vaan olla. :)


Tämä tekstin ajatus on lähtenyt pyörimään mielessäni tässä muutaman viikon aikana, kun koulut ovat kaikilla alkaneet ja arki pyörii. Arki pyörii tällä hetkellä vaan sellaisella vauhdilla, että hyvä, kun perässä pysyy. ;) Kun on paljon muuttujia, niin koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä oikeesti tuo tullessaan. Tilanteet muuttuvat todella nopsaa tahtia. Mutta siihenkin on jo totuttu, joskus se harmittaa, joskus sitä ajattelee, että mitenkäs sitten tuo toinen asia hoituu, mikä oli suunnitelmissa. Mutta aina ne asiat loksahtelee kohdilleen. Eniten toki haasteita tuo se, kun kahdessa paikassa pitäisi olla yhtä aikaa. Tällä viikolla keskiviikkona oli juuri sellainen hetki. Sain kahdelle reumalapselle täsmälleen samalla kellon lyömällä ajat suupolille ja nuorin pääsi samaan aikaan koulusta. Onneksi sain isältäni kyydin, kun ensin matkustimme bussilla jonkun tovin, niin loppumatkalle saimme kyydin ja mieheni kävi hakemassa nuorimman koulusta. Joskus arjen pyörittämiseen tarvittaisiin se kolme aikuista, kun nuo lääkärireissut tuovat haastetta, mutta aina kaikesta selviää. Tässä on joutunut opettelemaan itse sellaisen asian, kun avun pyytäminen. Aina se ei ole helppoa, mutta täytyy vaan opetella.


Eilen ollessamme kauppareissulla kolmen nuorimman kanssa huomasin sellaisen ihanan asian, että lapsemme ovat oppineet ottamaan huomioon toisensa todella mahtavasti. Vaikka välillä kuuleekin, että joku on saanut jotain, mutta meillä jokainen saa vuorollaan jotain. Ei aina välttämättä samalla reissulla. Usein on niin, että esim. kauppareissulle lähtee ainoastaan yksi lapsi kerrallaan ja hän saa sieltä valita jätskin tai jotain muuta pientä herkkua. Mutta meidän aikuisten tehtävä on muistaa, että kuka on saanut ja kuka on vielä ilman. Kaksi vanhintakin saattaa joskus innostua mukaan lähtemään. Ne on sellaisia kohtia myös, että saa jutella ihan rauhassa yhden lapsen kanssa. Eilen toiseksi vanhin halusi ostaa itselleen juotavaa. Oli sitten miettinyt, että mukana on myös kaksi pienempää sisarusta ja ettei heille tulisi paha mieli, niin tarjoutui maksamaan myös kahdelle nuorimmalle limskat. Ja voi sitä riemua mikä syntyi kahden nuorimman silmissä, kun isoveli heille tarjosi ne, kävivät oikein halaamassa veljeään. Itse kuuntelin keskustelua sivusta ja kahden kesken kun olimme toiseksi vanhimman kanssa, niin sanoin hänelle, että olipa todella kauniisti tehty. Toinen minkä hän halusi tehdä, niin ottaa osaa nuorimman synttärilahjaan. Nuorimmainen on arponut ja miettinyt, että mitä hän oikeesti haluaisi synttärilahjaksi ja en ole suostunut ostamaan, koska asia on muuttunut päivittäin. Sanoin hänelle, että sitten kun oikeasti tiedät mitä haluat, niin käymme ostamassa. Legoihin sitten päädyimme ja sanoin summan millä hän sen saa valita. Kaupassa aina löytyy vaikka mitä hienoja juttuja ja aina ylittäisi sen muutamalla eurolla, mutta en ole antanut tässä asiassa periksi, vaan kun kotona on katsottu joku juttu valmiiksi, niin siinä rasiassa yleensä pysytty. Nyt toiseksi vanhin oli sitten heltynyt ja antanut pikkuveljelle muutaman euron, että hän saisi yhden tietyn Lego paketin. Mutta huomasin, että taustalla taisi olla se, että toiseksi vanhinkin pääsi rakentamaan hänellekin mieleistä pakettia. Pikkuveljen varjolla kun voi Legoilla vielä rakentaa, kun on auttamassa häntä. Mutta niin kauniisti oli taas ajateltu!! <3


Nuorimmainen on aloittanut koulutien ja pian on kaksi viikkoa koulua käytynä. Ihan muutamana aamuna ja iltapäivänä pääsee sisaruksista joku samaan aikaan. Käymme siis mieheni kanssa vuorotellen viemässä ja hakemassa nuorinta. Neidillä alkaa perjantaisin koulu samaan aikaan, joten tänään lähtivät sitten yhdessä pikkuveljen kanssa käsi kädessä kouluun. <3 Koulumatka on todella lyhyt, mutta yksi todella vilkasliikenteinen katu täytyy ylittää, joten siitä syystä nuorimmainen ei vielä hetkeen pääse yksin kouluun. Koulumatkaa on kävelty monta kertaa yhdessä, mutta silti en uskalla päästää ja kun ei ole mikään pakko vielä, niin saa itsekin samalla pienen happihypyn siinä.
Iltapäivisin koulun jälkeen  kun kotosalla on jo nuorin ja joku isommista, niin huomaan, että he haluavat kovasti auttaa pikkuveljeä läksyjen teossa. Eilen toiseksi vanhin kävi nuorimman kanssa hakemassa kouluun jääneen aapisen yhdessä, kun sitä tarvittiin läksyjen tekemiseen. Oli vaan kiireessä kuulemma unohtunut pulpettiin. Mutta nuorimman läksyissä on vuorotellen ollut auttamassa joku isommista sisaruksista tai sitten minä itse. Vanhinkin tässä yhtenä päivänä kävi vähän auttelemassa pikkuveljeä.

Olen iloinen siitä, että lapsemme ovat oppineet huomioimaan myös toisia. Pihaleikeissä jos vähänkin kuulen sitä, että joku meinataan jättää ulkopuolelle, niin siinä kohtaa joka kerta keskustellaan asiasta, että miltä tuntuisi, jos itse olisit siinä tilanteessa, että jäisit yksin ulkopuolelle. Ei kuulemma tuntuisi kivalta, no ei varmasti tunnu kivalta myöskään siitä lapsesta, joka jätetään ulkopuolelle. Tämä on sellainen asia, missä meidän nuorimmalla on selkeesti vielä opittavaa, mutta joka kerta asiaan puututaan ja vanhimmat sisarukset puuttuvat asiaan myös ja antavat kyllä kova äänisen palautteen. Meidän pihassa kun on paljon lapsia, niin todella kurjaa, jos joku jää yksin. Ei tunnu kenestäkään kivalta!! Tämä asia on sellainen, mitä en itse siedä ollenkaan. Porukassa leikitään kaikkien kanssa. Onneksi tätä taitoa voi harjoitella nuorimmainenkin isommassa porukassa!!

Onhan jokaisessa asiassa ne hyvät ja huonot puolet, tottakai. Mutta jos on perheessä useampi lapsi, niin ei se aina ole katastrofi!! Se voi olla ihan hyväkin juttu. Aina asiat ei mene niinkun suunnittelee ja joskus jotkut haaveet jää toteuttamatta, niin on käynyt itsellänikin. Mutta olen ajatellut, että ei niiden sitten ole kuulunutkaan toteutua ja yrittänyt työstää asiaa, että siitä pääsee jollain tavalla yli. Katkeruutta ja kateutta ei kannata kylvää, vaikka joskus siltä tuntuukin, että olisi oikeutettu siihen ja siihen asiaan, kun muillakin on ja mulla ei ole. On hyvä oppia huomaamaan ne hyvät asiat mitä itsellä on, mitä ei välttämättä ole sitten toisilla taas. Eikä täällä kukaan pääse yhtään sen helpommalla, joskus ulospäin kaikki ei näy. Toisten jutut näkyy ulospäin, toisten ei. Mutta jokaisella on omat kamppailunsa käytävänä, eikä kannata kadehtia niitä asioita. Ja jokainen kokee asiat eri tavalla, vaikka olis samastakin asiasta kyse.

Myös sellaiseen asiaan ja luuloon joskus törmää, että kun on perheessä paljon lapsia, niin itse pääsee helpolla, kun vanhimmat hoitaa pienempiä. Meillä on kaikki lapset vanhempien vastuulla, mutta joskus saattaa olla tilanteita, että vanhimmat katsovat nuorempien perään. Tästä olen itse tarkka, että vanhimmat pääsee myös omia kavereitaan tapaamaan, eikä kaikki aika mene nuorimpien vahtimiseen. Kun sopivasti heitä pyytää, niin ihan mielellään ovat kauppareissun ajan sitten pienempien kanssa. Toki meidän neiti rupee olemaan jo niin iso, että osaa jo itsekseenkin olla, mutta nuorimmainen ei halua yksinään aikaa viettää. Myös kotihommat on meillä jaettu, mutta nekin niin, että ei koululaiset väsy niihin. Astianpesukoneen tyhjennys on isojen poikien hommaa vuorotellen ja mieheni myös tyhjentää sitä, toki itsekin välillä, mutta harvemmin tätä hommaa teen. Mun hommiin kuuluu ne kaikki muut jutut. Roskisten vienti on sitten pienimpien homma. Viikkosiivouksen yhteydessä jokainen lapsi huolehtii omien huoneiden siivoukset. Toki nuorinta autetaan, mutta pääsääntöisesti jokainen hoitaa omansa. Vanhimmalla kun on tällä hetkellä koulupäivät todella pitkiä, niin ei niiden jälkeen mitään tuollaisia hommia jaksa tehdä, eikä tarvitsekaan!! Mutta jos jokainen tekee pienen jutun, niin se auttaa todella paljon. Jos on kouluhommia kovasti, niin silloin ei kukaan lapsista tee yhtään mitään kotihommia. Joskus joku haluaa ihan vapaaehtoisesti tulla auttamaan ja varsinkin tuossa ruuanlaitossa on muutama innokas apulainen useinkin. Sillä laillahan toki oppii paljon kaikenlaisia juttuja!! :)

Aurinkoista elokuun perjantaita ihan jokaiselle piipahtajalle!! <3

4 kommenttia:

  1. On siellä teillä välillä sumpliminen noiden menojen kanssa. Ihana perhe teillä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä täällä joskus äiti saa harmaita hiuksia, mutta kaikesta on selvitty!! :D :D
      Kiitos paljon!! <3 Niin on teilläkin!! <3

      Poista
  2. Tää oli ihan huippu postaus! Itsellä tosiaan nyt kaksi lasta, mutta toiveena olisi 4.. Miehellä kyllä vielä epäilyksiä käytännön suhteen.. Tästä sai niin paljon neuvoja ja vinkkejä jopa jo näiden kahden suhteen, että iso kiitos ja halaus<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos aivan ihanasta kommentistasi!!! <3
      Itselleni suurin muutos oli toki ensimmäisen syntymä, mutta seuraava suuri muutos oli toisen lapsen syntymä. Toki jokainen lapsi tuo aina oman lisänsä arkeen, mutta kyllä kolmannen ja neljännen lapsen jälkeen ei oikein mikään muuttunut... Paitsi toki ne yövalvomiset. ;) Mun haaveissa on ollut aina 5 lasta, mutta mulla on ollut todella hankalat odotusajat ja lasten allergiat ja sairaudet tuovat oman juttunsa tähän. Mutta todella kiitollinen olen ihan jokaisesta lapsesta!! <3 Ja ihanaa, kun on ollut mahdollisuus kuitenkin neljä lasta saada!!
      Halaus myös sinulle!! <3

      Poista