Tänään on taas yksi nukutus neidillä takana. Kolme tai neljä viikkoa meni tähän päivään siitä, kun ensimmäinen oireilu alkoi. Aika pitkästi, mutta onneksi nyt ollaan taas paremmalla puolella. :) Neiti on niin reipas!! <3 Meillä on tapana aina joka nukutuskerran jälkeen ostaa jotain pientä tai joskus jotain vähän suurempaakin. Että siitä jää hyvä mieli. Eilen neiti jo sanoi miehelleni, että hän haluaa jonkun lehden. Tällä kertaa sitten sai tuollaisen tarratehtäväkirjan, näitä neiti rakastaa edelleen. Sairaalaklovnitkin olivat käyneet piristämässä ja hampaat sai mukaan kotiin tuossa purkissa. Pääasia, että lapselle jää mahdollisimman hyvä mieli! Kaikki sujuu yleensä tosi hienosti, neiti itse ymmärtää, että asiat tehdään hänen parhaakseen. Pienemmille asiaa on hankalampi selittää, eivät he ymmärrä miksi pistetään tai tehdään jotain muita juttuja.
Meillä on koko hiihtoloma mennyt sairastaen ja koko ajan oon miettinyt, että toivottavasti neiti ei tautia saa, että voidaan nukuttaa. No, eilen sitten pikkuhiljaa hiipimällä nenä rupes menemään tukkoon ja viime yö meni yskien. Pelkäsin, että jos eivät nukutakaan. Aamusta jo soittelin ja kyselin sairaalalta, että mitä tehdään. Päädyttiin sitten mieheni kanssa siihen, että kun ei kuumetta ole, niin menevät sinne. Ja hyvä päätös olikin! Keuhkot ovat puhtaat, ainoastaan ylähengitysteissä on tukkoisuus, joten lastenlääkäri antoi luvan punktioon ja nukutukseen, mutta oli tässä kohtaa vielä jättänyt päätöksen anestesialääkärille. Eli jännitimme saliin saakka kuinka tässä käy. Onneksi anestesialääkäri oli samaa mieltä ja lupa nukuttamiseen saatiin.
Neidiltä otettiin samalla kaksi viimeistä maitohammasta pois. Suupolin lääkäri oli samalla vielä tutkinut leukanivelet ja todennut, että ainoastaan vasemmalle tarvitaan kortisonia. Tämä tietty hyvä juttu, että molempia ei tartte piikittää. :) Mutta kääntöpuoli hommassa on se, että tämä varmistaa ja todistaa sitä, että mätäpaise suussa on sen tulehduttanut ja tästä seurauksena on TAAS lääkkeenvaihto edessä... :( Tämä on sellainen uutinen, mitä en olisi halunnut kuulla, enkä kohdata. Ensimmäinen lääke kuuteen vuoteen, jonka avulla neiti on pystynyt elämään normaalia elämää. Nyt ollaan taas lähtöpisteessä ja isoja kysymysmerkkejä edessä. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Onneksi päätös on reumalääkärillä (eikä olekaan mikään helppo päätös neidin kohdalla), mutta eipä tää kivaa silti ole. Sitä mä todella toivon, että löytyisi lääke, joka auttaisi yhtä hyvin ja yhtä paljon niveliin, kun nykyinen. Ymmärrän tottakai senkin, että noin pahaa infektioherkkyyttä ei voida ylläpitää. Maanantaina on reumapolille aika, joten silloin kuullaan enempi.
Nyt vaan parannellaan neitiä ja syötetään kylmää ruokaa. :) Vaikka eipä tuossa lasten heräämisessä kauaa mene. Tuolla se neiti kyllä jo veljien kanssa pelaa pleikkaa. Eipähän tuossa hommassa kyllä pääse liikaa rasittumaan. On kyllä niin mukavaa, kun lapset välillä keksivät puuhaa koko porukan voimin. Näin lomilla se on mahdollista, mutta ei se arkena oikein onnistu. Koulupäivien ja harrastusten välissä lapset haluavat kaikki omaa aikaa, ymmärrettävää sekin. Taas huomaa kuinka tarpeeseen tää loma tuli! Nyt loppuviikosta on univelat isommat nukkunut pois ja meillä on kaksi hyväntuulista teiniä talossa. :) On se hyvä, että koulusta on näitä lomia, niin saa vähän muuta ajateltavaa.
Oikein mukavaa torstaita kaikille!! <3
