
Syksyinen fiilis tulee ja menee. ;) Välillä on niin kesäinen olotila, kun aurinko paistaa niin kauniisti ja lämmittää. Keli vaihtelee päivän aikana tosi paljon. Tänä aamuna satoi vettä, asteita n. 13. Iltapäivästä aurinko paistoi, asteita 20 ja tais olla vähän ylikin. Illasta reilusti alle 20, mutta kaunista. Tää on kyllä niin selkee syksyn merkki!! <3
Mä päätin, että kun syksy on usein niin tosi rankkaa aikaa ollut mulle ja pimeys on ollut jotenkin tosi haastavaa aikaa. Niin tänä syksynä mä ajattelen vaan kaikkia positiivisia juttuja. Yritän ainakin etsiä tästä syksystä ne parhaat puolet. Uskoisin omalla ajattelu tavalla jo pystyväni muuttaa tätä ankeaa syksyn aikaa. En tiedä, se nähtäväksi jää. Mutta sitä tässä ajan takaa, että ei anna koko aika sen pimeyden tuntua vaan huonolta jutulta. Yritän tehdä syksyn mittaan sellaisia kivoja asioita, mikä tuntuu hyvältä. Pakolliset jutut tottakai hoidetaan, mutta niitäkin mä olen yrittänyt nyt minimoida. Että saisi energiaa koko syksyyn.
Nyt iso juttu mulle on se, kun nuorimmainen on kerhossa kaksi kertaa viikossa, niin mä päätin ne aamut ottaa ihan itselleni. Joka toinen torstai on neidin fysioterapiaan kuskaaminen ja sieltä kouluun. Mutta tänäänkin menin mieheni toimistolle ja aloitin ompelemaan huopakankaasta hiiriä. En aio siivota, enkä aio tehdä kotitöitä sinä aikana. Vaan haluan miettiä, mitä mä tykkäisin tehdä. Luksusta on aika ihan itselle!! <3 Moneen vuoteen ei mulla sitä ole ollut. On pieni tottuminen siihen, mutta en usko sen olevan ongelma pitkällä tähtäimellä. ;)
Me ollaan mieheni kanssa nyt puhuttu tosi paljon siitä, että kun aikuiset voivat perheessä hyvin, niin lapsetkin voivat. Jos molemmat vanhemmat jaksavat, niin se on kaikkien etu. Ei auta, että vaan toinen vanhemmista jaksaa, molempien täytyy voida hyvin. Suuria ajatuksia, mutta toivon mukaan tänä syksynä tuo pystytään toteuttamaan, koska sen on molemmat hoksanneet. Viime keväänä jo tehtiin niin, että toinen vanhemmista sai nukkua yksin ja kokonaisen yön, kun oli pitkiä valvomisjaksoja. Uni on niin tosi tärkeä juttu, eikä ilman unta oikein tahdo jaksaa. Nyt arki-iltoina meillä mennään tosi aikaisin koko porukka jo nukkumaan. Myös me vanhemmat ollaan puol 11 lähes unessa. Tämä ei ole ollut meillä todellakaan tapana. ;) Voi jostain tuntua myöhäiseltä ajalta, mutta meille sopiva rytmi. Ei liikaa unta, mutta ei myöskään liian vähän. Siinäkin on aikamoinen tasapainoilu, mutta pikkuhiljaa siihenkin löytyy tasapaino. Kaksi vanhinta on jo sen verran isoja, että heillä ei se uni oikein kovin aikaisin tule. Toiseksi vanhin kyllä on nyt ainakin toistaiseki nukahtanut jo yhdeksän pintaan, kun päivät pitenivät yläkouluun mennessä. Aluksi ennenkun tottuu, niin tuntuukin rankalta.
Mikä on teidän muiden suhtautuminen syksyyn? Entä jos hankalaa, niin millä saa mielen iloisemmaksi? Mä ite tykkään pimeän tullen käpertyä sohvalle torkkupeiton alle takkatulen loimutessa vieressä ja kynttilän liekkejä ihaillen. Kutoen tai lukien istua hetken aikaa ihan kuunnellen hiljaisuutta. Lehtien selaaminen, uusien ideoiden poimimista sieltä ja joidenkin toteuttamista. Tuoreet sämpylät saa aina hyvälle mielelle, ystävien tapaaminen, hyvissä ajoin aloitettu joulukirjojen/lehtien lukeminen, jouluun valmistautuminen, leipominen, perheen kanssa yhteiset hetket (mm. lautapelien pelaaminen porukalla, leffan katseleminen), seurakunnan tilaisuuksissa käyminen, kirpparikierros, musiikki. Siinä sellaisia asioita, mitkä saa mua hyvälle mielelle!! <3 Yritän etsiä arjen keskeltä niitä pieniä ilon aiheita, jotka kantaa paljon paremmin eteenpäin.
Oikein ihanaa loppu viikkoa ihan jokaiselle!! <3
P.s. Mä saan nauttia lauantai päivän, la-su yön ja vähän sunnuntaita ihan omasta seurastani. ;) Mieheni ottaa kaikki lapset ja lähtee isä-lapsi-leirille. Mulla on tiedossa Gilmore Girls sarjan tuijottamista, herkkuja ja käsitöitä, ehkä ystävien tapaamista. Mutta on ainakin aikaa ihan itselleni. Tämä on sellainen kerran vuodessa oleva tapahtuma, kun saan ihan yksin olla viikonlopun.