Mä törmäsin tänään facebookissa seuraavaan tekstiin:
"Kuka antaa valtuudet
arvostella toisten elämää,
kun emme ole päivääkään
astelleet muiden saappaissa."
Niinpä!! Tää jäi mietityttämään tälle päivälle, että hirveen helppo on mennä arvostelemaan toisten asioita, vaikka ei todellisuudessa tiedä, että mitä toiset on käyneet läpi. Kun kukaan ei asu toisen kodissa, niin ei voi tietää, mitä siellä tapahtuu ja kuinka isoja juttuja siellä läpi käydään. Ehkä sen takia tämä asia jäi omaan mieleeni niin kovin voimakkaasti, kun itse olen saanut niin paljon hämmästelyä aikaan, kun olen kotona lasten kanssa edelleen, vaikka nuorimmainen on jo "iso". Siis ylittänyt sen kolme vuotta. Puolitutut ihmiset tulevat päivittelemään, että kuinka voit olla vieläkin kotona. Kuitenkaan he eivät, mitä kaikkea meidän arkeen esimerkiksi kuuluu. On päiviä, kun meillä päästään tosi helpolla! :) Ja niitä päiviä osaa ihan oikeesti arvostaa tosi paljon ja nauttia niistä. Mutta kyllä tähän kuuluu paljon muutakin, kun niitä helppoja ja sujuvia päiviä.
Hiukan tähän laitan, mitä meidän arki joskus voi olla. Vaikka meidän lapset ovat isoja ja yöunien pitäisi olla suunnilleen kokonaisia. Välillä niin ei ole, saattaa mennä useampi viikkokin, että meillä sairastetaan. Eikä kukaan nuku silloin, kun kipeenä on. Jostain syystä meidän perheessä taudit kiertää ja kiertää, kun tänne rantautuvat. Nyt on takana sellainen kahden kuukauden putki. Onhan siellä seassa myös niitä päiviä, kun toivutaan ja yötkin nukuttu. Meidän arki ei ole ihan sellaista, kun joissain muissa perheissä. Tähän kuuluu monia lääkärikäyntejä, labrakäyntejä, polikäyntejä, allergologin luonakin käydään välillä, fysioterapia reissuja, oikomishammashoito juttuja, yöllisiä ensiapureissuja (näitä tarvitaan välillä silloin, kun neiti on kauheessa räkätaudissa, eikä henki kulje. Syksyn saldoa en edes uskalla laskea;)), juoksemista apteekissa. Nämä rytmittää meidän arkea aika hyvin. Ja tämä on meidän normaalia arkea. Pienen lisänsä tuo sekin, että jokaisella lapsella on omanlaisensa ruoka-aineallergiat. Joka ruualle tehdään vähintään kaksi erilaista versiota, että joskus saa hiukan eri tavalla maustettua ruokaa. ;D Siitepölyaikana reagoidaan millon mitenkin, iholla ja hengistysteillä, ruuatkin saattaa ristiin reagoida. Mieheni kanssa tätä palettia yritetään parhaamme mukaan pyörittää ja onneksi on läheisiä ihmisiä auttamassa ja ystäviä. Joskus on niin ihanaa, kun joku tuo ruokaa valmiiksi tehtynä tai ilahduttaa muuten vaan läsnäolollaan ja kuuntelemalla. Ne on tärkeitä ja ihania hetkiä!! <3 Ja päivääkään en näistä päivistä vaihtaisi pois!!! <3
Olen ihan varmasti saanut ihmisenä kasvaa paljonkin, ainakin näin mä todella toivon. Kahden vuoden sairaalaelämä luultavasti myös muutti itseäni, toivon mukaan hyvällä tavalla! ;) Silloin kyllä sai olla apuna ihan kaikki kynnelle kykenevät, siitäkin on selvitty. Nykyään nuorimmainen voi oikein hyvin! Pahan tukkosuuden takia me nuorimman kanssa siellä sairaalassa asuttiin. Tuttu kuvio oli ensiapu-lastenpoli-osasto reitti. Viimeinen reissu tehtiin keväällä 2010, silloin nuorimmaisella oli verenmyrkytys. Sen jälkeen lastenpolin reissuja on tehty useitakin, mutta osastolle asti ei onneksi olla jouduttu. Siinä kohtaa pistää ajatuksiaan kyllä hiukan toiseen muottiin. Onneksi nykyään taudit saadaan hoidettua kotikonstein, vaikka välillä lääkärinkin apua tarvitaan.
Mutta tätä kaikkeahan puolitutut ihmiset eivät tiedä ja useampi on multa kysässyt, että eikö sulla tule kotona aika pitkäksi, kun olet siellä vaan lasten kanssa. ;) No eipä mulla ehdi tulla aika pitkäksi ollenkaan. :D Nykyään osaan jo hyvin ohittaa keskustelut, enkä jää miettimään, että ollaanko tehty oikea ratkaisu jäädessäni kotiin. Kun muutama vuosi sitten sitä murehti, että mitä muut ajattelee ja millä perustella minun kotiin jäämistä. Pääasia on se, että kaikki voivat hyvin ja ollaan mieheni kanssa asiasta samaa mieltä! Se riittää mulle.
Tässä nyt todella pitkä postaus, mutta tuo tämän päiväinen fb:n teksti palautti miettimään näitä kaikkia ihmettelyitä, mitä osaksemme ollaan saatu. Kun ei ole astellut toisen saappaissa, niin ei tosiaan voi tietää, mitä toinen ajattelee joistain asioista. On ihanaa, kun meitä on erilaisia ihmisiä!!! <3
Mukavaa alkavaa viikonloppua ihan jokaiselle!!!! <3 <3
Siinä oli teksti täynnä täyttä asiaa!
VastaaPoistaItse arvostan koti äiteyttä. Ei se ole mitään lomailua hoitaa kotona lapsia. Lapsetkin varmasti tykkäävät kun on joku odottamassa kotona koulusta palattua.
Oma äitini jäi kotia, kun aloitin koulun. Se oli sen verran hankalaa ja raha oli välillä tiukassa kun isän palkalla elettiin. Mutta selvittiin ja minulle jäi pullan tuoksuiset ja hyvät lapsuus muistot. <3
Se on tää tyhmä nykymaailma, kun kaikkien oletetaan luovan uraa. Ennen oli naiset kotona ja miehet toi leivän pöytään eikä siinä ollut mitään outoa.
Mukavaa viikonloppua teidän perheelle! <3
Kiitos Minttu tosi paljon ihanasta kommentistasi!!! <3
VastaaPoistaKyllä se niin suuri paine tulee tuolta muualta, eikä kotiäitiyttä arvosteta nykyään. Minun äitini oli myös kotona, kun tulin koulusta, töissä oli osa-aikaisena. Muistan myös tuon, kun koulusta tuli ja pöydällä odotti jotain hyvää. Pitkän koulupäivän jälkeen se oli kyllä niin ihanaa!! <3
Välillä kun on mietitty, että mitäs jos mä lähtisinkin töihin, niin isommilla lapsilla nousee huoli nuorimmasta, kun eihän se uskalla mennä mihinkään hoitoon. ;) Ja kyllä nuorimmankin pitää saada olla kerhossa ja eskarissa ja vasta sitten mennä kouluun. Kerhossa on kuulemma niin kiva olla! :)
Olen tosi iloinen tästä, että mulla on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa!! <3 Töitä ehdin tehdä sitten myöhemminkin tai vaikka opiskella. Mahdollisuuksia on silloinkin vielä!
Mukavaa viikonloppua Minttu teille myös!!! <3
Tässä aamulla luin Ps.21:7 ja siinäkin minusta tälle vahvistusta. Lasten hyväksi tehty työ kantaa tuleviinkin sukupolviin. Samoja asioitahan minäkin mietin, mistä kirjoitit. On niin totta että täällä oletetaan kaikkien haluavan jo muualle töihin kun lapset maks. 3v. Mutta tärkeää on tehdä niin kuin sydän sanoo. Joillekin toimii tämä, joillekin joku muu tapa.
VastaaPoistaKiitos Sari!! <3 Täytyykin lukea tuo Psalmin kohta. Sehän se on, että ulkopuolinen paine on tosi hurja, eikä yksistään tässä asiassa, vaan ihan tosi monessa kohtaa. Päivääkään en tätä päätöstä ole katunut, eikä tämä meidän arki olisi oikein muuten toiminut edes tämänkään vertaa. Kun sisällä on se rauha, niin silloin ratkaisu on oikea. Totta tuo, että jollekin toimii eri asiat, kun toisilla. Siunattua viikonloppua teille!! <3
PoistaMulla yksi syy jättää yrittäjyys oli juuri nimenomaa lapset. Vanhin silloin varsinkin nautti siitä, kun olin kotona kun hän kotiutui koulusta. Siis vaan se, että mä olin kotona. Ei se tarkoittanut yleensä mitään sen enempää, mutta se läsnäolo oli hälle iso juttu!
VastaaPoistaJa sitten tuohon toisten puuttumiseen toisten elämään ilkeillä tai ajattelemattomilla sanoilla. Mä tunnustan ja myönnän, että usein ihmettelen kaikenlaista, mutta: en ääneen! Ei ole mun asiani, joten en puuutu sellaisiin.
Tsemppiä sulle / teille ja teidän perheenne valinnoille :)
Kiitos Mimmi!! <3
PoistaHuomaan ihan saman, että kun isommatkin tulee koulusta kotiin, niin heillä on ihan hirmuisesti useinkin asiaa ja jos päivä on mennyt huonosti, niin siitä pitää heti saada kertoa. Jos mä satun olemaan jossain kauppareissulla juuri, kun kaksi vanhinta tulee koulusta, niin mulle soitetaan heti, että missä sä äiti oot ja tiedustellaan kovin tarkasti, että koska tuut. Joskus on toki sellaisia päiviä, kun tulevat koulusta kotiin, niin menevät suoraan omaan huoneeseen ja hetken aikaa siellä hengähtävät. Mutta kyllä se läsnäolo on tosi tärkeä juttu! Meidän neiti oli kerran uskontotunnilla pohtinut luokkansa kanssa, että mikä asia ilahduttaa. Meidän neiti oli sanonut, että se, kun hän menee koulusta kotiin kurjan päivän jälkeen ja äiti on leiponut jotain. Voi kuinka tuntui hyvältä tuollainen juttu!! <3
Kyllä mun täytyy kans myöntää, että joskus sitä tulee mietittyä joitain juttuja itsekseen, mutta en mä niistä mitään puhu. Senkin takia tää teksti varmasti puhuttelu mua itseäni niin paljon. Kun eihän sitä oikeesti voi tietää, että minkälaista kenelläkin on. Päällepäin pystyy pitämään aika paljon kulisseja pystyssä.
Mulla on ystäväperheitä parikin, joissa arki on hyvin samantapaista kuin teillä. Se on paljon raskaampaa kuin päivätyö, monestakin syystä. Päivätyön voi "jättää" työpaikalle (suurimmassa osassa ammateista),kotiäidin työ ei katoa silmien edestä mihinkään. Siihen sisältyy kodinhoidot, ruoka- ja vaatehuolto ja paljon muuta. sairaiden lasten ollessa kysymyksessä normaali arkikin on, kuten kerroitkin, työntäyteistä. Tekemistä ei varmasti puutu! Nostan hattua sinulle ja niille kaikille jotka samanlaisessa arjessa elävät!
VastaaPoistaItse tiedän myös tuon ihmisten päivittelyn ja "paremmin tietämisen". Meillä oli mieheni kanssa tietoinen päätös yrittää lasta kesken opiskelujeni. Syitä tähän oli monia, henk.koht. syitä joita emme tietenkään halunneet kuuluttaa kaikelle kansalle. Kun sitten kävi niin ihanasti, että yrityksemme onnistui, minulla oli vuosi koulua jäljellä. Voi sitä jupinaa ja napinaa kun ihmiset kuulivat raskaudesta ( eivät kaikki tietenkään onneksi niin reagoineet). Kyllä monesti ajatteli että missä on ihmisten tilannetaju, tunneäly ja käytöstavat kun tiettyjä kommentteja kuunteli.. Ymmärsin ihmisten huolen, jääkö koulu kesken, mutta silloin tympäsi se että noinko huonosti he minut tuntevat (olin aina kertonut kuinka opiskelen unelma-ammattiini ja minulla oli pitkään ollut työsuunnitelmiakin jo + olen ollut aina tunnollinen).
Olipa ehkä sekava kertomus mutta pointti oli, että tiedän tunteen oman kokemuksen kautta ja kannustan teitä, ilman muuta sinun kuuluu olla kotona!!
Oikein hyvää laskiaisen aikaa!! :)
Kiitos Ruska!! <3
PoistaMä ensin ajattelin tätä tekstiä kirjoittaessani, että saa nähdä miten tähän reagoidaan, kun kirjoitan sellaista tekstiä, mitä harvemmin mun tulee kirjoiteltua. Tuo on niin totta, että sen päivätyön voi tosiaan useassa ammatissa jättää sinne työpaikalle. Mutta tää homma on ympäri vuorokauden. Ja toki joskus on päiviä, kun ei oikein tahtoisi jaksaa, mutta mä oon etsinyt ne arjen pienet ilot joiden avulla jaksaa. Käsityöt ovat nousseet sellaiseksi stressin poistajaksi. ;) Sukan neulomisen voi keskeyttää helposti, kun jollain on jotain asiaa. Sen avulla jaksaa tosi hyvin! Mulle itelle se henkinen paine on ollut tosi raskas välillä, kun on kova huoli lapsesta.
Nuo on kyllä kurjia juttuja, kun itse on tehnyt sen parhaan ratkaisun siihen tilanteeseen ja sitten saa päivittelyä muilta!! :( Eikä ne asiat kuulu muille yhtään. Itsehän jokaisen päätöksen tekee ja vastuun niistä teoistaan kantaa. Eikä kukaan muu voi tietää asioita paremmin, kun ne, jotka sen päätöksen ovat tehneet. Itselläni pahimpia oli sellaiset puolitutut ihmiset, joille en myöskään halunnut ruveta asiaa sen enempää kertoileen. Jokainen sai sitten miettiä ne omat mielipiteensä. Joskus kun oli nukkunut tosi huonosti pitkän aikaa, niin teki mieli sanoa, että tuu hetkeksi elämään tätä meidän niin "helppoa" arkea. ;) Mutta onneksi se aina jäi vaan ajatuksen tasolle!! Usein myös törmää siihen ihmisten kateuteen asioissa, sekin varmasti noita kummallisia kommentteja aiheuttaa.
Ei ollenkaan ollut sekava teksti!! :) Kyllä mä sain kiinni siitä mitä ajoit takaa!! :) Tosi hienoo, että tekin ootte uskaltanut tehdä ne omat ratkaisunne!! Kyllä silloin on itsellä se kaikista paras olotila, kun on itse ne omat päätökset tehnyt, eikä antanut muiden mielipiteiden siihen vaikuttaa.
Ihanaa laskiaisen aikaa myös teille!! <3
Minäkin olen sitä mieltä, että jokainen perhe/ihminen on oman elämänsä asiantuntija ja tekee ratkaisut oman kokonaistilanteensa pohjalta, kun sen parhaiten tuntee. Tsemppiä!
VastaaPoistaMinusta on hienoa, että kodissa on aikuinen päivälläkin paikalla, kun itse olin lapsena monet iltapäivät koulun jälkeen, ja osin iltojakin, yksin kotona.
Kiitos paljon!! Ja lämpimästi tervetuloa lukijakseni!! <3
PoistaNiin monet asiat eivät ole kovin yksiselitteisiä. Siksikin päätökset ovat joskus tosi hankalia! Mutta kyllähän se näin on, että jokainen tietää parhaat ratkaisut ja päätökset omalle kohdalleen. Eikä sitä elämää kukaan muu elä toisen puolesta!
Eipä sitä moni ulkopuolinen aina tiedä, millaista toisen perheen elämä on. Ei vaikka olisi siinä ihan lähellä ja näkisi. Mutta silti niin paljon jää näkemättä. Toivon sinulle voimia jaksaa hoitaa kaikki kotiäidin työt, sillä lasten sairastelut kyllä tuo siihen arkeen niin paljon lisätyötä ja huolta.Hienoa, että saat käsitöistä iloa. Muista aina jatkossakin ottaa niitä pieniä omia hetkiä, ja tärkeintä - nauti niistä pienistäkin ilon ja onnenhetkistä
VastaaPoistaKiitos paljon!!! :)
PoistaKyllä se tosiaan niin on, että ei kukaan tiedä sitä tunteiden kirjoakaan, mitä toinen käy joissain asioissa läpi. Kaikki vaikuttaa kaikkiin päätöksiin.
Tuo huoli se on varmasti kaikista rankinta, mitä tässä läpi käydään. Mutta mä oon tosiaan keksinyt keinon selviytyä tästä kaikesta ja haen itselleni joka päivälle pienen hetken. Aina se ei ole mikään suuren suuri juttu, mutta itselleni tärkeä. Niistä pienistä jutuista saa hurjasti voimia. Ja oppii tässä arvostamaan joitain asioita toisella tavalla, mitä aiemmin on pitänyt itsestään selvinä. Myös se, että näkee ne pienet asiat arjen keskellä ja osaa niistä nauttia. Sitäkin on tässä opeteltu. Eikä haikaile minkään suuren suuren jutun perään. :)
Oon samaa mieltä, että jokainen tekee itse omat päätöksensä! Itse en halua lapsia ja olenkin usein joutunut päivittelyn kohteeksi, että kyllä sullakin nyt kuuluu olla lapsia - mun mielestä, jos kerron, etten halua lapsia, niin se on minun päätös ja sitä kuuluu kunnioittaa - samoin on muidenkin ihmisten päätösten kanssa :) Maailmaan mahtuu, jos jonkinlaista tallaajaa ja jokaiselle meille on tarkoituksensa :) Mukavaa lauantaita teidän perheelle ja tsemppiä valinnoillenne <3
VastaaPoistaKiitos paljon Sanna!!! :)
PoistaKyllä se tosiaan on jokaisen oma asia, minkälaisia päätöksiä sitä jokainen tekee, koska itsehän ne vastuutkin niistä asioista sitten kantaa. Ja jos elää muiden mielipiteiden mukaan, niin kyllä olisi oma pääkin aika sekaisin niistä. Vaikka Risto Räppääjä ja Viileä Venla leffa onkin lasten, niin siinä on oikeesti tosi hyviä oivalluksia ja sanotukset on huiput. Yhdessä laulussa on, että "Mä oon mä, enkä kukaan muu...." Niinpä! Näinhän se asia menee! Hassua lainata tuollasta leffaa, mutta siinä on paljonkin opittavaa myös meillä aikuisilla. ;)
Mukavaa lauantai-iltaa myös sinulle!! <3
Hei! Olen blogisi lukija, mutta ensimmäisen kerran taidan kommentoida, koska asia liippaa niin läheltä sydäntäni. Ihanaa, että olet uskaltanut tehdä lastesi kannalta niin ison ratkaisun ja jäädä kotiin heitä hoitamaan. Nykypäivänä se on taloudellisesti haastavaa. Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta (toisin sanoen rohkeutta ja puolison tukea)jäädä aikoinaan kotiin lasten ollessa pieniä. Nyt nuorimmainen täyttää 12 ja toiseksi nuorimmainen kirjoittaa ylioppilaaksi, joten päätin ottaa aikalisän eli jäin vuorotteluvapaalle vuodeksi. On niin ihanaa, kun poika tulee koulusta ja on onnellinen, kun äiti on kotona. Välillä hänen on pakko käydä rapsuttelemassa äitiä tukasta ihan vain hellyydestä ja onnellisuudesta. Usein vielä kömpii äidin ja isän keskeen nukkumaankin, joka useiden mielestä on kauhistus, mutta minusta suuri luottamuksen ja rakkauden osoitus meille vanhemmille, että "kehtaa" vielä tulla. Uskon, että se mitä me nyt annetaan lapsillemme, näkyy heidän tavassaan kohdella meitä sitten, kun itse olemme avun ja hoivan
VastaaPoistatarpeessa. Ihania ja aurinkoisia kevätpäiviä sinulle ja perheellesi! -Paula-
Lämmin kiitos kommentistasi!! :) Kiva, kun nyt ilahdutit minua kommentillasi!! :)
PoistaKyllähän näitä asioita miettii tosi tarkkaan ja yrittää joka kannalta miettiä ja pohtia. Totta on, että haastetta tässä hommassa on ja ihmisten kummastelu on sellainen, mihin törmää välillä. Nykyään ei enään niin paljoo, kun kauheasti ei edes ehdi käydä missään kerhoilemassa ym.
Kyllähän tuo taloudellinen puoli on juurikin se ensimmäinen, mikä täytyy miettiä. Mutta me kasattiin paloista meidän arki ja muuttuvat palikat ja todettiin, että jos mä olisin lähtenyt töihin, niin töistä poissaoloja olisi tullut molemmille tosi hurjasti. Mikä ei tietty olis ollut edes työkavereiden kannalta kiva juttu. Irtisanouduin vakituisesta työpaikasta ja myytiin sitten yhdessä välissä talo. Ja asumme tällä hetkellä vuokralla rivarissa tosi pienessä taloyhtiössä, melkein kuin omakotitalossa asuisi. ;) Niin mahtavalla paikalla vielä, että meidän alueen moni talokaan ei ole näin upeessa paikassa. Mä olin kotihoidontuella ollut jo useamman vuoden, joten kovin suuri se taloudellinen menetys ei ollut, mutta kuitenkin näissä tuloissa ihan tuntuva. ;) Eli jostain kun luopuu, niin jotain hienoa saa tilalle.
Kun päätös oltiin saatu aikaiseksi, niin olisi kuin iso taakka olisi harteilta pudonnut! :) Enkä mä ole katunut päätöstäni. Joskus kyllä miettii, että töissä taitais päästä joskus vähän helpommalla. ;D Onneksi en nyt kuitenkaan kovin usein sellaisia pohdiskele. Haetaan ilot arjen pienistä jutuista.
Aika hienoa, että sulla on nyt mahdollista olla läsnä lasten arjessa!! :) Hienoa tuo mahdollisuus vuorotteluvapaasta. Meidän toiseksi vanhin on samanikäinen, kun teidän nuorin ja kyllä sen ikäinen on vielä aika pieni. Pitää yrittää olla kauheen iso, mutta silti siellä sisimmässään on se pieni poika. Niin se on meilläkin! Kyllähän lapsille on tärkeää, kun äiti on kotona kun koulusta tulee. Tai sellaisina päivinä, kun on ollut huono päivä, niin tuntuu olevan tosi tärkeetä, että saa heti sen asiansa purkaa. Eikä aina tarvita niitä sanojakaan, riittää kun on läsnä.
Ihan varmasti lapset osaa arvostaa näitä hetkiä, kun saavat vanhemmilta sitä aikaa! :) Tuo on kyllä ihana juttu, kun vielä voi tulla väliin nukkumaan. Oon ihan samaa mieltä, että se on suuri luottamuksen osoitus vanhempia kohtaan.
Oikein ihania kevätpäiviä myös sinulle ja perheellesi!! <3
Tuo tekstinpätkä oli kyllä niin tosi! Itsekin syyllistyn aina muiden arvosteluun ja kritisointiin, useimmiten vain mielessäni, mutta joskus ääneenkin, eikä jälkimmäisellä aina ole hyviä seurauksia.
VastaaPoistaNiitä englanniksi kirjoitettuja kommentteja on turha pelästyä. Ne eivät ole mitään kamalia. En kirjoita yleensä enkuksi sen kamalampaa kuin suomeksikaan.