Kirkko oli kaunis pieni kivinen vanha kirkko. Oli muuten mukavan viileä paikka. Vihkiminen itsessään kaunis ja herkkä. Meidän nuorimmainen oli varustautunut repullisella tekemistä kirkkohetkeen. Muutamilla leluilla hän siinä leikki, mutta kirkko hetki oli sen verran lyhyt, että ei siinä kauhean paljoa ehtinyt leluja kaivaa. Kauniisti pappi puhui hääparille. Vaikka meillä mieheni kanssa tulee avioliitto vuosia elokuussa 18, niin ihan yhtä ajankohtaisia olivat asiat, mitä pappi puhui tuoreellee avioparille. Miksikäs ne asiat siitä tietty muuttuukaan... Hiukan muotoaan muuttaa ajan kuluessa. Ja kuinka tärkeää on antaa toiselle tilaa ja aikaa niille omillekin harrastuksille, mutta sitten, että löytyy sitä yhteistä aikaa myös. Ja tähän kun vielä syntyy lapsia, niin on siinä sovittelemista, että kuinka kaikki saa sopimaan. Kompromisseja kun kaikki ovat valmiita tekemään, niin silloin homma toimii hyvin. Sen olen itse tässä vuosien saatossa oppinut, että muilta voi vaatia tekemään niitä asioita, mitä itsekin tekee. Jos itse ei jotain juttuja hoida tai tee, niin kyllä sitä on tosi hankalaa muiltakaan sellaisia vaatia. On ne asiat sitten mitä tahansa. Mutta useinhan sitä tulee erimieltä kotitöistä. Onneksi kaikki hommat löytää aina välillä tekijänsä. Meni vähän mietinnän puolelle, mutta ei se mitään. ;)
Juhlapaikkana oli kaunis vanha, olisko ollut joku kartano, kun pihapiirissä oli niin paljon kaikkia vanhoja rakennuksia. Sisällä oli ihana tunnelma. Kerran aiemmin ollaan päästy samaan paikkaan juhlimaan häitä. Ruokatarjoilu häissä oli tosi laaja ja meidän lapsille löytyi oma ruokansa, mikä tietty helpotti meidän juttua tosi paljon. Ohjelmaa oli juuri sopivasti! Melkein loppuun asti me oltiin, mutta kaksi nuorinta rupesi sen verran väsymään, että oli parempi poistua paikalta. Puheita oli muutama ja leikkejä muutamia. Mieheni ja toiseksi vanhin pääsivät myös yhteen leikkiin mukaan. Pantomiimina piti näytellä juttu edessä olevalle. Ja sitten päästiin näkemään, että kuinka se koko juttu muuttui ennenkuin pääsi hääpariin saakka. Morsian on meidän toiseksi vanhimman kummitäti, niin sen takia varmaan kummipoika pääsi mukaan leikkiin. Hauskaa heillä tuntui olevan! :)
 |
| Tämmöiset pienet muistamiset annettiin kerhotädeille |
Sunnuntaina päästiin taas juhlimaan. Tällä kertaa nuorimman kerhon kevätjuhliin. Kirkossa kerholaiset tulivat kulkueena eteen ja lauloivat siellä yhden laulun. Meidän nuorimmainen ei ole koskaan ennen suostunut esittämään mitään kerhon juhlassa, mutta nyt suostui mennä. Yksi ehto hänellä kuitenkin oli. Kahden vanhimman piti lähteä katsomaan hänen esitystään, niin sillä ehdolla hän suostui esiintyä. Isot pojat olivat tosi kilttejä ja reippaita, kun lähtivät sunnuntai aamuna klo 10 kirkkoon katsomaan hänen esitystään. Oli kyllä tärkeä juttu heille kaikille!! <3 Nuorimmainen oli tosi iloinen ja isot pojat olivat iloisia, kun pikkuveli tämmöisen ehdon heille laittoi. Nyt on sitten yksi kerhovuosi taas takana, enään yksi meillä on jäljellä ja sen jälkeen nuorinkin lähtee eskariin. Niin ne lapset kasvaa kovaa vauhtia!! <3
Täytyy tähän loppuun vielä laittaa, kun viime viikon ke me käytiin meidän neidin kanssa reumapolilla, niin sen jälkeen ei ole jalassa särkyä/kipua/liikerajoituksia ollut!!! <3 Niin iloinen ja kiitollinen olen tästä asiasta!!! <3 Neiti pääsee kävelemään ihan niinkun muutkin!! Kyllä on neiti itsekin tosi iloinen tästä.
Huomenna toiseksi vanhimman luokan muisteluiltaan. Hiukan haikealla mielellä sinne mennään... Opettaja on ollut koko 6 vuotta tämän luokan kanssa ja luokka on ollut tosi kiva!! Nyt sitten yläkouluun siirryttäessä koko luokka hajoaa. Muutama tuttu poika tulee samalle luokalle, mutta ei kovinkaan montaa. Mutta siitä illasta sitten enempi myöhemmin! :)
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!! <3 Meillä touhuntäyteinen, kun kevätjuhlia useammat ym. Mutta sitten saadaan nauttia LOMASTA!!! <3
Häät ja vihkimiset ovat ihania tilaisuuksia, hyvin tunnepitoisia! :)
VastaaPoistaNuorimmainen oli reipas, kun meni esiintymään ja veljillekin mukava, kun saivan seurata nuorimman esiintymistä. :)
Hyvä, että tytön jalassa ei ole kipuja! :)
Mä muistan, että ainakin itselläni seiskalle siirtyminen oli iso juttu ja hiukan jännittäväkin. :)
Mukavaa lomanodotusta! :)
Kyllä häät ovat tosi ihania tilaisuuksia!! Ja niin mukavaa, kun itsekin pääsi nauttimaan häistä. Hiukan epämääräisin tuntein mietin etukäteen, kun lähisukulaisesta kyse, niin nuorimmankin kanssa täytyy mennä aika eteen kirkossa istumaan. Mutta tosi hienosti meillä sujui! :) Ei ollut ongelmia!
PoistaKyllä seiskalle siirtyminen on tosi iso juttu. Meidän toiseksi vanhin on sellainen, joka ei ihan pienestä jännitä, mutta tämä kyllä on sellainen juttu, että jännittää tosi paljon! Ja tottakai se on jännittävää. Kaikki muuttuu siinä kohtaa ja opettajia tulee monta, kun tähän mennessä niitä on ollut ihan muutama. Jokaisella on kuitenkin oma tapansa tehdä asioita. Mutta pikkuhiljaa se siitä rupeaa sujumaan! :)
Kiitos paljon!! :) Mukavaa viikkoa sinulle!!
Häissä on mukava käydä. :) Itse olin viimeeksi vuonna 1994 joten jokunen vuosi on mennyt. Suku on niin pieni ja pienenee.
VastaaPoistaTuo on kyllä hieno ele vanhemmilta pojilta herätä vapaapäivänä aikaseen kirkkoon nuorimman esitystä katsomaan. <3
Toivottavasti neidin jalka pysyisi nyt kunnossa jotta voisi nauttia kesästä koko lapsuuden riemulla ja sydämellä juosten sekä hyppien pitkin maita, metsiä ja mantuja. :)
Ihanaa viikkoa teille ja antoisia muistorikkaita kevätjuhlia! <3
Mä jo kirjoittelin tähän pitkän vastauksen sulle, mutta bloggeri hävitti sen jonnekin... Yritän uudestaan!
PoistaKyllä oon täysin samaa mieltä, että häissä on tosi mukava käydä!! :)
Kehuin meidän kahta vanhinta kovasti, kun suostuivat lähtemään kirkkoon niin aikaisin. Pikkuveli on heille kyllä tosi tärkeä! Vanhin välillä ottaa omalle kaverilleenkin nuorimman mukaan. Tuntuu olevan kaikille kiva juttu! :) Jos pikkuveljeä harmittaa, niin isot veljet ryntää heti apuun, ettei vaan kukaan tee mitään pahaa hänelle. Nuorimmainen on kyllä tosi hyväntuulinen yleensä aina. Harvemmin hän edes kiukuttelee. Ja jos nuorin vähänkin rupee itkemään, niin isot antaa periksi... Nyt on kyllä isot veljet kovastikin huolehtinut myös pikkusiskostaan, kun niin kipeenä ollut. Vanhin oli aivan ihana yhtenä päivänä koulusta tullessaan. Olivat käyneet kavereiden kanssa kaupassa ja sipsipussin oli sieltä ostanut. Hän ei aina halua jakaa niitä sipsejä kenellekään, vaan syö itse ne. Nyt sanoi, että mä ostin näin ison pussin sen takia, että saan antaa myös siskolle ja pikkuveljelle. Aika ihanasti oli ajateltu! <3
On ollut niin ihanaa katsella neidin iloa ja riemua!! <3 Eilen hän tuolla pitkin pihaa juoksenteli kavereiden kanssa. Viime viikolla kun kaksi päivää piti koko ajan sanoa, että ei saa tehdä sitä ja tätä ja ei saa juosta. Niin nyt on ihanaa, kun saa antaa touhuta rauhassa. Tramppaa kyllä vielä ei ole annettu käyttää, mutta muuten saa juosta ym. Se riemu mikä neidillä on niin on ihanaa huomata!! <3 Toivon mukaan tuosta tosiaan oli apua pitkäksi aikaa!! :)
Kiitos paljon!! <3 Ihan varmasti tulee juhlista tunteita täynnä olevat... On laiva valmiina lähtöön-laulu on mun mielestä tosi surullinen. Ja nyt varsinkin kun toiseksi vanhimmalle kakkosluokan kummioppilaat sen tulee laulamaan, niin kyllä siinä saa kyyneleitä kuivata... Neiti soittaa kanteleella omassa kevätjuhlassaan, niin onhan se tosi hieno juttu ja aika herkkää varmasti sekin.. Tänään illasta tämä juhlien putki sitten alkaakin.
Ihanaa viikkoa myös sinulle!! <3
Tuo on kyllä niin ärsyttävää kun kirjoitat pitkän viestin ja sitten se katoaa bitti avaruuteen. On käynyt usein niin itselleenkin.
PoistaTeidän lapset on kyllä hyvin kasvatettu, kun ottavat pikku sisaret huomioon ja ajattelevat myös heitä. Epäitsekästä ja jaloa toimintaa. <3
Niinhän se on.... Sitten yrittää muistella, että mitä ihmettä sitä tuli kirjoitettua. ;D
PoistaKiitos paljon ihanista kommenteistasi!!! <3 <3 Joskus kyllä tuntuu, että kukahan nämä lapset on oikein kasvattanut. ;D