tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mietteitäni

Toiseksi vanhin lapsistani tuli kuunteluttaan tämän biisin mulla. Olin kuullut tämän kerran aiemminkin, mutta siitä on jo aikaa jonkun verrankin ja olin unohtanut tämän ihan kokonaan. Sanoin pojalleni, että biisi on jotenkin tosi haikean oloinen, hän myönsi sen myös... Mutta toisaalta, onhan aihekin sellainen, että ei kaikista iloisin. Sairaalaelämä ei ole mitään kauhean mielekästä. Onneksi sieltä apuja usein kuitenkin saadaan!! Kenenkään sairastuminen ei ole mukavaa.
Tää biisi toi itselleni mieleen meidän neidin sairastumisen alkuvaiheet ja palas mieleen, että minkälainen kelikin silloin oli. Jostain syystä jäänyt se viikonloppu niin mieleeni ja välillä palaan siihen tosi paljon. Oli rankkaa katsoa vierestä, kun tyttö lopetti kokonaan kävelemisen täysin yllättäen. Siitä alkoi hänen kanssaan useamman kuukauden ramppaaminen sairaalassa, osastolle ei onneksi tarvinnut jäädä, mutta olimme lastenpolilla neljänä peräkkäisenä viikonloppuna. Ja siitä meni 1,5 kuukautta ennenkun selvisi, että mitä se oli. Onneksi diagnoosi saatiin ja hoito siihen!!! Reuma sairautena on vaan niin tosi hankalahoitoinen, kun tilanne saattaa niin äkkiseltään vaihtua. Mutta onneksi meillä on ihanat hoitajat polilla, jotka ymmärtää ja neuvoo aina tarvittaessa. Nyt ajattelin muutamia juttuja kirjoittaa auki, mitä mä pohdiskelen välillä paljon.

Mutta ihan ensin palaan ajassa taaksepäin melkein 6 vuotta. Meidän nuorin oli silloin syntynyt. Saamme muuten perjantaina juhlia nuorimman 6-vuotis synttäreitä. <3 Eikä ole meidän kohdalla ihan täysin itsestään selvä juttu. Kiitollinen siitä, että kaikki on sujunut kaikesta huolimatta hyvin. <3
Nuorimmainen syntyi heinäkuussa 2008. Todella odotettiin hänen syntymää ja isommat lapset myös. Nuorimman ollessa kaksi kuukautta alkoi meidän sairaala-lääkäri-ensiapu-lastenpoli rumba. Nuorimmalla todettiin allergioita jo tosi varhaisessa vaiheessa. Hän on ainoa, joka reagoi jopa mun syömiin ruokiin mun maidon kautta. Itse siis jouduin luopumaan monista ruoka-aineista jo tosi pian hänen syntymän jälkeen ja imettäminen loppui kuin seinään hänen ollessa 4 kk.
Paljon on oltu hänen kanssaan sairaalassa, milloin sinne vei meidät astmakohtaukset, milloin kuumekouristukset. Muutaman kerran poika oli todella huonokuntoinen, nukkui vaan mun käsivarsilla, eikä jaksanut tehdä yhtään mitään. Ne on aika pelottavia kokemuksia, kun en tahdo saada lasta syömään, enkä juomaan, enkä kunnolla edes tajuihinsa. Eihän sellaista voi kovinkaan kauaa katsella ja lähes poikkeuksetta ne tilanteet vei meidät osastohoitoon melkein viikoksi. Nuorimmalla oli myös korvakierre ja korvat on putkitettu kahteen kertaan ja kitarisat myös leikattu.
Viimeisin sairaalassa olo oli keväällä 2010, nuorimmainen sai verenmyrkytyksen. Onneksi mä itse en siinä kohtaa sitä asiaa tiennyt, että mikä se oli!! Mutta sen mä tiesin, että jostain vakavammasta on kyse, koska hyvä kun me oltiin päästy lastenpolille sisään, kun lääkäri jo tuli meidän luokse. Yleensä vastaanottaa sairaanhoitaja ja siitä voi mennä parikin tuntia ennenkun lääkäri ottaa vastaan. Nyt ei oltu ehditty edes riisua, kun lääkäri jo oli meidän luona. Tottakai siinä kohtaa itse mietin, että miksihän näin. Tulehdusarvot olivat melkein 250... Eipä siis ihme, että meidät otettiin samantien sisään ja kanyylin kautta meni nesteet ja antibiootti. Tällä reissulla me oltiin sairaalassa viikko. Mutta tää on viimeisin sairaala reissu. Tämän jälkeen meidän nuorimmainen on syönyt ehkä kaksi lääkekuuria, neljän vuoden aikana. Kuumeessa ei ole juurikaan ollut, taitaa nekin olla ehkä kaksi kertaa. Osaan olla todella kiitollinen siis näistä terveenä olleista päivistä!!! <3 Ruoka-aineallergiat ovat häipymässä, tänä kesänä saatu ruokavalioon 5 uutta ruoka-ainetta. Aivan mahtavaa!!!! Todella siis olen kiitollinen niin monista asioista!! <3

Tämä biisi toi mieleeni meidän sairaalaelämän, tokikin. Muistan kuinka siellä kahisevalla patjalla makasin ja valvoin, kun uni ei tullut. Mietin vaan sitä nyt, että jos rakennus olisi ollut noin huonokuntoinen, kun lastenklinikan paikka, niin miten ne lapset tulevat edes kuntoon siellä? Vaikka niin moni julkinen rakennus on tosi huonossa kunnossa ja ihmiset oireilee. Kun huono sisäilma yksistään aiheuttaa niin paljon kaikenlaisia ongelmia. Eikä siellä ole mahdollista joka osastolla vanhempien yöpyä sairaan lapsen vieressä. Kuinka olisi itsestä ollut kamalaa jättää pieni lapsi sinne yksin. Kiitollinen myös siitä, että olemme saaneet olla lapsemme luona silloin, kun hän on sitä tarvinnut. <3 Rankkaa aikaa se oli, mutta siitäkin on selvitty ja nyt saadaan nauttia kuitenkin siitä, että kaikki ollaan kotona. Välillä tottakai ottaa voimille, kun paljon sairastetaan ja öitä valvotaan ja kipua kuunnellaan.
Mutta todella hyvään tarkoitukseen keräävät rahaa tuolla konsertilla!! <3 Tosi hienoa työtä!!

Ensi kerralla taas vähän iloisemmissa merkeissä, mutta piti vähän purkaa tämän biisin myötä taas ajatuksia. Varmaan oon jo monta kertaa asiasta kirjoittanutkin, mutta tämän yhteyteen siitä piti vaan vielä kirjoitella.

Oikein ihanaa tiistaita kaikille!! <3

4 kommenttia:

  1. Ajatuksia herättävää ja mielenkiintoista pohdintaa. Välillä on hyvä purkaa ajatuksia pois päästä. Se tekee hyvää ja selkiyttää mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu!! <3
      Sillä mä tämän asian taas otin esiin, kun niin tuon biisin myötä taas muistui mieleen ne sairaalapäivät. Ihan hyvä se on tosiaan välillä päätään vähän tyhjennellä. Eivätpähän jää ajatukset menemään samaa rataa, vaan pääsee niissä taas eteenpäin. :)

      Poista
  2. Huh mitä kaikkea olette joutuneet kokemaan. Meillä myös tyttärellä hengelle vaarallisia allergioita ollut pienestä asti ja muutama läheltä piti tilanne ollaan koettu, joten osaan hieman kuvitella mitä kaikkea olette joutuneet kokemaan.Kyllä saa olla tyytyväinen, että ollaan siinä tilanteessa, missä tänä päivänä ollaan.
    Lapset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä tiedät sitten, että mitä tää homma on... Ei ole aina kovinkaan helppoa!! Nuo allergiat ovat kyllä sellainen oma suonsa. Kiva kuulla, että teillä jo paremmalla puolella asiat. :)
      Kyllähän näitä kaikenlaisia kokemuksia tässä on tullut kerättyä, sillä mä annoin Mintunkin julkaista sen blogitekstin, kun niin moni joutuu kaikenlaista kokemaan sen sairauden lisäksi. Mutta välillä täytyy päästellä ylimääräiset pihalle, niin taas jaksaa paremmin. :) Onneksi näitä juttuja on saanut käsiteltyä jo paljon, niin kyllä se helpottaa tosi paljon. Eipä ole ihan tajunnutkaan, että mitä kaikkea sitä on ollut.
      Kyllä ne lapset niin rakkaita ovat!! <3 Vierestä kivun seuraaminen on rankkaa, se on se, mihin mä väsyn itse kaikista eniten. Oman pään pitäminen kasassa sellaisina hetkinä on todella haasteellista, mutta jollain tavalla sitä aina eteenpäin mennään. :)

      Poista