Mä olen tänä kesänä ruvennut huomaamaan, että olen käynyt läpi näitä menneiden vuosien juttuja. Niin kauanhan ne asiat nousee pintaan, kun niitä ei ole loppuun saakka käynyt läpi ja käsitellyt. Oma jaksaminen on ollut välillä tosi heikkoa. Mutta kuitenkin jokaiseen päivään olen saanut tarvittavat voimat, vaikka välillä on tuntunutkin toisenlaiselta. Toisina päivinä on jätetty vähemmälle siivoamiset ym. toisarvoiset jutut ja oon keskittynyt ihan muihin juttuihin. Välillä se on ollut niitä lääkärireissuja, mutta välillä olen kutonut ja ommellut. Koska pää tarvitsee välillä lepoa myös ja se tuntuu hyvältä, kun on saanut kutoa. Myös Raamatun lukeminen on antanut kovasti voimia ja lohdutusta. Aina sieltä löytää sellaisen kohdan, minkä avulla jaksaa.
Meidän sairaalaelämä on alkanut 5 vuotta sitten. Melkein koko tämän 5 vuoden ajan olen huomannut jättäväni oman itseni hoitamatta. Nyt sen sitten huomaa... Nyt tämän kesän aikana onkin sitten tehty paljonkin juttuja, jotka olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten. Olen käynyt hammaslääkärissä, reikiä oli hämmästyksekseni nolla. Toki iloitsen siitä asiasta!! Hammaslääkärini suositteli teettämään purentakiskot. Enpä minä siihen vastaankaan laittanut, koska niin paljon öisin puren hampaitani yhteen tai narskuttelen niitä, varsinkin sellaisina öinä, kun nukkuminen on tosi huonoa ja lapset nukkuu huonosti. Kiskot ovatkin auttaneet tosi paljon aamuihin. Leukaluut eivät pauku samalla tavalla, kun aiemmin. ;) Suukin saattaa ihan nätisti aueta ilman sen suurempia venyttelyitä. Välillä kun ei tahtonut suu aueta edes.
Jäykkäkouristusrokotekin on otettuna, sekin oli ehtinyt mennä vanhaksi... Eipä tämmöistä olisi tullut edes mieleen, mutta niin moni ystävistäni on nyt käynyt ottamassa ja rupesinpahan sitten selvittelemään omaakin tilaa. Nyt on se hoidettuna myös seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Olen myös huomannut kuinka paljon sokeriarvoni heittelee... Päivän mittaan näyttävät ihan mitä sattuu. Kävin viime viikolla diabeteshoitajan juttusilla ja sain uuden sokerimittarin. Olen ihmetellyt välillä omaa jaksamattomuutta ja miettinyt, että mistähän mahtaa johtua (kyllähän se yöllinen valvominen myös tähän vaikuttaa). Nyt tiedän ainakin osa syyn. Nimittäin verensokerit eivät nouse riittävästi tietyistä ruuista. Verensokeri jää ruuan syömisen jälkeen liian matalalle, eipä siis ihme, että välillä niin saamaton on olo. Nyt olen oikein keskittynyt tuohon syömiseen. Syön kolmen tunnin välein ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. On muuten ihan erilainen olotila... Verensokereita kun olen tässä nyt muutaman päivän mittaillut, niin mm. gluteeniton pasta ei nosta mun verensokeria juurikaan. Ei siis ihme, että pastaruuan jälkeen on tosi vetämätön olo. Oon siis hyvällä ruokahalulla syönyt nyt myös herkkuja. Niitä kun en juurikaan ole syönyt. Ei ole mielikään niitä tehnyt. Painoa olen saanut lisää, mikä on ollut tosi hyvä juttu. Meinas mennä alipainon puolelle. Toki huolikin vie ruokahalua ja pudottaa painoa. Ja tosi helposti sitä tulee väsyneenä syötyä miten sattuu ja mitä sattuu. Usein jää ruoka jopa kokonaan pois. Nyt on mulla ollut tosi iso opettelminen tähän uuteen systeemiini. On vaan pakko syödä säännöllisesti, eipä voi mitään! Uskoisin tähänkin kuitenkin tottuvan, kun niin moniin muihinkin juttuihin.
Kun tuon syömisasian olen saanut nyt kuntoon, niin oma mielikin pysyy paljon parempana. Näin mä toivon syksylläkin tämän asian olevan!! Mä todella toivon kovasti, että meidän ensi syksystä tulisi sellainen, että oma jaksaminenkin olisi toisenlaista, kun tähän mennessä moneen vuoteen. Huoli lapsista syö paljon energioita ja omia voimia. Ja kun ei saa öisin nukuttua, niin silloin ei oikein osaa edes järkevästi ajatella mitään. Välillä saa sellaisia paniikkikohtauksia, kun elimistö pistää niin vastaan. Huoli ja väsymys yhdessä ne tekee. Migreeni on myös tuttu kaveri, valitettavasti.
Ensi syksyyn lähden kyllä paljon luottavaisemmalla mielellä, kun tähän asti!! <3 Meidän kaikki lapset pääsevät sellaisiin kouluihin, joissa ei ole mitään sisäilmaongelmia. Tästä asiasta olen äärettömän kiitollinen!! <3 Se vaatii tiettyjä uhrauksia itseltä, mutta niihin olen todellakin valmis, että saisin lasteni terveyden kuntoon. Se terveys on kuitenkin niin tärkeä juttu kenelle tahansa!! Jatkan siis edelleen ihmisten ihmettelyä mun kotona olosta, mutta ihmetelköön rauhassa. ;) Meidän perheelle tämä on ehdottomasti paras ratkaisu!! Näin meidän perheessä kaikki voivat paljon paremmin. Jokainen tietää oman paikkansa ja tehtävänsä. Olen todella kiitollinen siitä, että myös mieheni on samoilla linjoilla kanssani, että mun kotona olo on meille se paras ratkaisu.
Vielä mulla on itselläni sellainen asia hoitamatta, kun silmälääkäri käynti. Toivon mukaan sekin asia järjestyy ja saisin uudet silmälasit. Aika näyttää tämän asian. Nyt olen niin iloinen siitä, että mä olen saanut hoidettua itseäni kuntoon ja muutaman päivänä on kävelylenkkejäkin tehty. Se on ollut myös tosi ihana juttu itselle, että olen niin paljon saanut aikaiseksi.
Kyllä omasta itsestäänkin täytyy pitää huolta!! <3 Mä olen sen nyt saanut kyllä huomata aika karulla tavalla.... Onneksi heräsin siihen asiaan nyt!! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja kun uskaltaa ottaa asioista selvää ja tehdä ne, niin kaikki selviää ja hoituu.
Oikein ihanaa päivää jokaiselle ja pidetään jokainen huolta itsestämme myös!! <3
Luin mielenkiinnolla loppuun, koska siinä oli montakin kohtaa jotka kosketti myös itseään. Tosin mulla ei ole lapsia, mutta esim. äitini voinnista kantanut huolta.
VastaaPoistaIlman nykyistä miestäni en olisi näinkin hyvässä kunnossa kuin nyt, koska osaa tuoda minut maanpinnalle jos alan itseäni liikaa ruotimaan ja asioita stressaamaan. Siksipä välillä on tosi outoa, kun on päiviä jolloin kaikki sujuu ja menee hyvin. Äärettömän hyvä ja energinen olo.
Omia sokeriarvoja en ole seuraillut. Täytys varmaan tarkistaa. Suvussa kun on diabetesta. Viime joulusta lähtein olen armahtanut itteni ja sallinut enemmän herkkuja. Paino noussut kaks kiloa puolessa vuodessa. Nyt tarkoitus lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon sekä kunnon liikuntaa jokapäiväisen kävelyn lisäksi.
Tekstisi oli mielenkiintoinen ja ihanaa vaihtelua "normi blogi tekstien" joukkoon. Kuvat valittu hyvin aiheeseen sopivaksi. Noita kuvia katsellessa mieli lepää. Kiitos sinulle tästä. <3
Kyllähän se huoli, on se mistä syystä tahansa tullut, niin uuvuttaa. Läheisistään huolta kun tulee kuitenkin kannettua... Vaikka joskus miettii, että miksi ihmeessä tätä huolta kannan, asiat tulee sellaisina kun tulevat kohdattaviksi.
PoistaMiehen tuki on kyllä tosi tärkeä juttu. Ihana kuulla, että tällä hetkellä asiat hyvin!! <3 Joskus tarvitsee vaan sellaista pientä suhteellisuuden tajua, ainakin minä. Oman pienen pään sisällä jos asioita vaan hautoo, niin ne kasvaa yllättävän suureksi.
Mä havahduin tuohon sokeriarvojen mittaamiseen, kun mun molemmilla vanhemmilla on sokereiden kanssa ongelmia. Myös isovanhemmillani oli diabetes. Itselläni oli kolmessa raskaudessa raskausajan diabetes. Sekin kuulemma iso riskitekijä. Luin netistä, että useamman kymmenen prosentin todennäkösyydellä sellaisen saa. Mutta kun kiinnittää huomion omaan syömiseen ja ylipäätään kaikkiin elämäntapoihinsa, niin sen avulla oireilua ei niin paljoo ole. Nyt olen iloinen, että mä sain sellaisen mittarin, jolla niitä seuraan. Huomaan, että usein onkin matalia arvoja, väillä niitä korkeampiakin. Mutta aika hyvin mä oon saanut nyt ruokavaliollani pidettyä sokerit tasaisina. Vaatii vaan syömistä! ;)
Kiitos Minttu!! <3 Niin harvoin sitä tulee kirjoittaneeksi mitään syvällisempiä juttuja, mutta täytyisi useammin pohtia ylipäätään omia juttujaan. Joskus se tuntuu vaan niin raskaalta. Ehkä se olisi hyvä tapa purkaa tätä omaa oloaan aina välillä. Joskus tekstiä on helpompi kirjoittaa, kun toisina päivinä!!
Niin tuttuja tunteita, tärkeitä asioita.
VastaaPoistaToivon osallesi hyvän suunnan jatkuvan.
Meillä on onneksi loputtomasti huolehtiva Isä!
Sairauksien kanssa taivaltaminen on välillä kuin kompuroisi kivistä rinnettä lopen uupuneena ja janoissaan.Itse olen tänään kiitollinen pitkästä aikaa mukavasti nukutusta yöstä!
Pienin askelin on hyvä mennä elämänteillä eteenpäin.
Siunauksen tuulosia yllesi, lastesi , perheesi ylle.
Itsestään huolehtiminen niin helposti unohtuu huolten alle. Se on kuitenkin hurjan tärkeää, vain kun itse voimme hyvin, jaksamme olla iloksi rakkaillemme.
Minäkin tartun Raamatun lupauksiin ja voimaannun. Luonnon keskellä joskus tuntuu kuin kuulisi Taivaan Isän äänen, joka lupaa pitää huolta. Se vahvistaa.
Voi hyvin♥
Kiitos tinttarus!! <3
PoistaNiin lohduttavaa luettavaa myös sinun tekstisi. Kyllä yhdet kunnolliset yöunet ovat niin suuri lahja. Olo on ihan toisenlainen, pienet vastoinkäymiset eivät heti paina mieltä matalaksi. Mutta jos on huonoja öitä takana, niin tuntuvat niin suurilta.
Pienet askeleet ovat kyllä ne, joilla tätä elämää tosiaan kannattaa miettiä. Mulla on itsellä liian usein mietinnässä sellaisia asioita, jotka tapahtuvat joskus tulevaisuudessa, mutta eivät välttämättä ole lähellekään sellaisia, minkälaisiksi olen ne aiemmin ajatellut. Juuri tässä pohdin tulevaa syksyä ja yritän ajatella positiivisesti ja yrittää sitä ajatusmaailmaa, että asiat tulee ajallaan, ei kaikki heti, vaan pikkuhiljaa. Huomaan, että olen ruvennut saamaan sanoja eri tavalla näihin teksteihini. Joskus vaan miettii, että mitä täällä voi julkaista, täytyisi vaan rohkeammin kirjoittaa niistä ei niin helpoista aiheista. Se herättää itsessä niin erilaisia ajatuksia, mutta se saattaa myös herättää muitakin ajattelemaan.
Niinhän se menee, että omasta itsestään huolehtiminen jää usein unholaan. Sitä huolehtii vaan heistä kenellä on paha olla. Mutta joskus kun menee jonnekin hetkeksi aikaa omien ajatusten kanssa, niin on paljon parempi olo ja mieli. Ja kyllä silloin tosiaan jaksaa paljon paremmin olla niiden rakkaiden ilona ja läsnä heidän kivuissa ja murheissa. Onneksi Raamatussa on ihania lupauksia, eikä kenellekään anneta taakkaa enempää kun jaksaa kantaa. Joskus vaan sitä huolestuttaa itsensä turhilla huolilla ja se syö voimia enempi, kun välillä on. Kyllä ne lupaukset tosiaan vahvistaa!! <3
Kiitos!! <3 Sinulle myös voimia!! <3
Se on kyllä tärkeää, että on hyvä olo, sillä hyvä olo säteilee läheisiinkin ja elimistön jutut on hyvä hoidattaa niinkuin esim. hammasjutut ja että sokerit ovat kohdillaan. Ja hyvät silmälasit myös! :)
VastaaPoistaOlen jostakin lukenut, että on hyvä syödä muutaman tunnin välein - ainakin itselleni se syömisrytmi sopii. :)
Ei kannata välittää ihmisten puheista - elämä kannattaa järjestää mahdollisuuksien mukaan siihen malliin, että itse ja läheiset ovat tyytyväisiä, sillä silloin kokonaisuus toimii. :) Tsemppiä! :)
Upea juttu, että lasten kouluissa on puhdas sisäilma - se on tosi tärkeää!
Kyllä se on niin tärkeetä, että itsellä on hyvä olo!! Ja kyllähän se tosiaan vaikuttaa kaikkiin läheisiin ihmisiin myös. Kun yhdellä on paha olla, niin kyllä sitä ei ole mukava olo muillakaan. Niin usein sitä unohtaa tämmöiset omat terveystarkastukset. Jo 4 vuotta sitten olisi pitänyt sokereita käydä mittauttamassa, mutta ne vaan on jäänyt otattamatta... ONNEKSI mä nyt sain näin paljon aikaan. Olen iloinen siitä asiasta!! Hammaslääkärikäynnit on mulle niin suuri kauhistus, niin siksi sitä hommaa on vaan tullut lykätyksi eteenpäin... Silmälasit kun vielä saan hankittua, niin sitten rupee olemaan kunnossa isoja juttuja!! :)
PoistaMä uskon myös, että tuo parin tunnin välein syöminen on hyvä juttu. Tuntuu nyt oma olo paljon paremmalta, kun saa riittävästi energiaa. Onhan se tietty ihan selvä juttu, että kun energioita saa riittävästi, niin jaksaa tehdäkin jotain!
Kiitos Sirpa!! <3 Mä oon päättänyt juuri tuon asian, että muut saa ajatella ihan mitä vaan, mutta mä itse haluan sellaisen mahdollisimman toimivan tästä meidän arjesta. Ja kun eihän sitä kukaan pysty elää toisten elämää, eikä tietenkää ole tarviskaan. :) On ihanaa kun jokaisella on se oma polku taivallettavana. Jokaiselle ihan oma!
Oon kyllä tosi kiitollinen, kun lasten kouluissa on nyt puhdas sisäilma kaikilla!! <3 Uskoisin senkin auttavan tähän kokoaikaiseen sairastelu kierteeseen ja muihin oireisiin. Siksi olen paremmalla mielellä syksyä kohti menossa. Kyllä se puhdas sisäilma on niin tärkeä juttu kenelle tahansa!!