perjantai 2. elokuuta 2013

Lisää pohdintaa, kun nyt alkuun pääsin

Mä olen tässä myös pohtinut, että taidan vaatia itseltäni aika paljon... Joskus mä väsyn omaan ehdottomuuteeni. Joskus mä saan jonkun ajatuksen päähäni ja sen mukaan "täytyy" toimia. Nyt olen miettinyt, että mitäs jos ei niin paljoo tarviskaan tehdä. Kun on asioita mitkä täytyy tehdä ja niistä ei voi tinkiä. Mutta on myös asioita, joita ei tartte välttämättä heti tehdä.
 Pystyisköhän sitä muuttamaan omaa ajatusmaailmaansa? Pystyiskö sillä tuomaan lisää jaksamista itselleen? Miettiä, että kaikkea ei olekaan pakko jaksaa tehdä, kaikkea ei tarvitse heti ensimmäisellä yrityksellä osata, joskus voi sanoa että en osaa, asioita voi oppia virheiden kautta, eikä niiden virheiden tekeminen ole noloa. Kuulostaa tosi helpolta, vai mitä mieltä olette? Mutta miten sitä pystyisi niin toimimaan? Nyt on vaan ruvettava olemaan itselleen vähän armollisempi. Sillä ihan varmasti sitä pystyy helpottamaan tiettyjä asioita.
 Mä jos päätän jotain, niin aika usein myös toteutan. Vaadin oman perheen sisällä, että jos jotain lupaa, niin siitä täytyy pitää kiinni. Tämä asia on sellainen, mikä on mun mielestä ihan hyvä juttu oppia ajatellen elämää pidemmällekin. Työelämässäkin tämä olisi ihan hyvä juttu. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ne mitä on sovittu, niin niistä pidetään kiinni. Ja silloin täytyy tarkkaan miettiä, että mitä ne asiat ovat. Liikaa ei pidä luvata kenellekään. Siinä väsyttää kyllä itsensä.
 Mulla on myös ihmeellinen ajatusmaailma, että jos joku homma on esim. käsitöissä kesken, niin uutta ei voi aloittaa ennenkun joku edellisistä on valmiina. Keskeneräisiä töitä saattaa olla kuitenkin viisikin kesken, mutta sen enempää uusia ei voi aloittaa ennenkun on joku valmiina. Yksi työ lisää ei kyllä meinais mitään... Myös kirjojen lukeminen on sellaista, että en voi aloittaa uutta kirjaa, jos edellinen ei ole luettuna loppuun. Kaksi eri tyylistä kirjaa voisi ihan hyvinkin kulkea rinnakkain. Nyt olen tätä ruvennut toteuttamaan!! Nyt on muutoksen aika, maailmani ei siihen kaadu, vaikka mulla olisi viisi kirjaa kesken. Eihän sitä kukaan tiedä ja vaikka tietäisi, niin mitä sitten? Nää tuntuu tosi pieniltä ja vähäpätöisiltä asioilta varmasti teistä toisista, mutta mulle nää on tosi isoja juttuja. Päässänsä luo mitä kummallisimpia ajatuksia.
 Joskus on ihan hyväkin muuttaa omia toimintamallejaan, se ei ole ollenkaan huono juttu. Ei tietenkään kaikkea, koska osa on niin hyviksi todettuja. Mutta sellaisia millä ei niin ole suurta merkitystä. Silläkään ei ole minun elämässäni kovinkaan suurta merkitystä, että vaihdetaanko lakanat joka kerta samana päivänä viikosta. Ei se ei todellakaan ole kovinkaan merkityksellinen juttu!! Pääasia, että ne tulee välillä vaihdettua. Tiedän, että edessäni on pitkä tie, mutta kun mä pääsen tätä tietä menemään edes vähän matkaa eteenpäin, niin uskon sen olevan hyvä juttu!
 Nämä ajatukset varmaan ovat osittain isoa, isoa kasvuprojektia omalle itselleni. Myös 40-vuotissynttäripäivä lähestyy. Muutama vuosi siihen on aikaa vielä, mutta se on lähempänä, kun 30-v. Ehkä sekin aiheuttaa tietynlaista ajatusmaailmaa sisälläni. Miettii asioita taaksepäin ja jää pohtimaan, mitä on tapahtunut. Nyt on vaan selkeesti sen aika. Niin paljon olen asioita pohtinut ja miettinyt, että jotain pientä kasvua tapahtuu ja kun sitä tapahtuu, niin se ei aina olekaan kivuton. Usein kasvuun liittyy jotain pientä kasvukipua. Tämä on tällä hetkellä mun kasvukipuni.
 Miettiä sitä, että mitä on tullut elämässä jo saavutettua sekä sitä että mitä mä haaveilen. Mikä olisi sellainen asia, minkä vielä haluaisin toteutettavan. Kyllähän se tekee hyvä jäädä miettimään asioita enempikin! Se ei ole ollenkaan huono juttu, mutta niistä vanhoista ja menneistä täytyy mennä eteenpäin, siihen ei voi jäädä. Ne on ollut ja mennyt, niille me ei enään voida mitään. Osa asioista vaan täytyy käsitellä vielä, jotka vaikuttavat keskeneräisiltä. Niiden kanssa täytyy olla itselleen armollinen ja antaa aikaa miettiä ja pohtia niitä. Ei liikaa, sopivasti! On tämä elämä vaan mielenkiintoista, joskus tuntuu olevansa niin iloisella ja hyvällä mielellä, kaikki sujuu, onnistuu, ei mitään ongelmia. Sitten taas toisena hetkenä tuntuu, että mikään ei suju, mikään ei onnistu, kaikki hommat kaatuu päälle.
Täytyy opetella olemaan itselleen armollinen ja ajattelemaan, että kyllä ne hommat tulee tehtyä ilman kamalaa stressiä!! <3
Oikein ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!! <3

6 kommenttia:

  1. Itsensä hyväksyminen juuri sellaisena kuin on on hyvin tärkeää. Täytyy myös oppia hyväksymään sekin ettei ehkä koskaan tule kokonaan sinuiksi itsensä kanssa.

    Omaa ajatustapaa ja maailmaa sekä käyttäytymismallia voi muuttaa tiettyyn rajaan asti kunhan tekee sen itsensä vuoksi ja omasta tahdostaan eikä muitten takia.

    Oma äitini vaati aikoinaan liikaa itseltään sekä myös läheisiltään joka tekee elämästä todella hankalaa kaikille.

    Mitä yritän sanoa ja itsekkin opettelen ; Armahda itses. Kukaan muu ei sinulta vaadi niin paljoa kuin sinä itse. Ei se maailma kaadu, jos annat itsesi mennä välillä sieltä mistä aita on matalin.

    Elikkäs kaiken tämän jälkeen... Rentoa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee... Tuntuu, että tulee vaadittua itseltään paljon. Joskus olis vähän helpompaa, jos ei vaatis niin kauheesti. Pienelläkin muutoksella voi saada aika paljonkin aikaan ja ihan varmasti auttaa omaan jaksamiseenkin sellainen juttu.

      Kyllä se oman ajatustavan muuttaminen on ihan hyvä juttu toisissa kohdissa. Juurikin siksi, että oma jaksaminen olisi parempaa. :) Yritän opetella asiaa ja niinhän se menee, että pikkuhiljaa ne muutokset tapahtuu ja hyvä niin. Jos ne tapahtuis nopeella tahdilla, niin silloinhan niistä ei tulisi pitkäaikaisia juttuja. Kun ne tapahtuu pidemmällä aikavälillä, niin muutokset herkemmin pysyy.

      Kyllähän tämä oma polku tuo eteen kaikenlaista jokaiselle.... Oon mä huomannut itsessäni sellaisen pienen muutoksen jo, että ihan aina en ole tehnyt niitä kaikkia hommia, mitä olen edellisenä päivänä ajatellut, kun en olekaan jaksanut. Ne pakolliset hommat kyllä, mutta ei niin olennaiset on jäänyt tekemättä, eikä ne ole mihinkään karannut! :D Ne on odottanut kiltisti seuraavaan päivään. ;)

      Oikein rentouttavaa viikonloppua myös sinulle!! <3

      Poista
  2. Armo, mikä ihana asia :) Sitä tässä on opeteltu monta vuotta itsekin. Armoa itseäni, että muita kohtaan. Ajan kanssa se onnistuukin, don't worry...

    Kun onohtaa liiallisen puurtamisen ja sinkoilun asioiden välillä, ehtii havahtua jälleen elämään tässä hetkessä.

    Siunausta päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta!! Kyllä sitä on isossa koulussa jokainen. Onneksi noilla pienillä muutoksilla saa aikaan loppujen lopuksi isoja juttuja. Armoa todella tarvitsee kaikkia kohtaan ja tottakai itseäänkin kohtaan. Kun pikkuhiljaa ja tietoisesti noita muutoksia tekee, niin eiköhän se siitä helpota! :)

      Niinpä!! Muuten sitä jää paljon ihania asioita huomaamattakin, kun koko aika vaan suorittaa. Oppii näkemään kuinka paljon kaikkea hyvää ja kaunista on ympärillä. Siihen mä haluan nyt oppia.

      Siunausta myös sinun päivääsi!

      Poista
  3. Mä olen vähän samantyyppinen, että mua häiritsee aloittaa uusi käsityö, kirjan lukeminen ym. jos edellinen on vielä kesken. ;)

    Ja neljäkymppiä lähestyy minullakin. ;)

    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ajatusmaailma on niin jännä, että jäin sitä yksi päivä pohtimaan, kun käytiin kirjastossa ja mulla oli yksi kirja kesken. Lainasin uuden kirjan, jota pitkään mietin, että voisinko aloittaa sen toisenkin kirjan keskeneräisen rinnalle. Ja kuinka hankalalta ajatus tuntuikaan. Miehellenikin sitä puhuin ja hän sanoi, että jos on kaksi eri tyylistä, niin miksi ei vois aloittaa? Myös isot pojat mulle siitä sanoi, että tottakai äiti voit! :) Niin yksinkertaista heidän mielestään. Siksi tämäkin pohdinta tähän. ;)

      Neljäkymppiä tuo varmasti uusia ajatuksia, kun huomaa, että ei tarvitse niin kauheesti touhutakaan, vaan voi nauttia tästä kaikesta. :) Joskus on ihan hyvä ajatellakin! ;)

      Mukavaa viikonloppua myös sinulle!! :)

      Poista