Koulun aloitus

Koulun alku on monelle jännittävää. Varsinkin ekaluokkalaisille ja yläkoulun aloittaville. Meillä on tänä syksynä isoja muutoksia. Yksi yläkoulun aloittanut sekä yksi musiikkiluokan aloittanut. Vanhin aloitti kahdeksannen luokan, toiseksi vanhin seiskaluokan ja neiti kolmosella musiikkiluokan. Jonkun verran on kesän aikana keskusteltu uusista jutuista. 

Toiseksi vanhimmalla oli todella jännittävää koulun aloitus. Hän reagoi omalla tavallaan siihen ja viikko ennen koulun alkua pohti ja huomasi, että suuttui todella helposti. Kun koulu alkoi, niin johan taas helpotti. Onhan se iso muutos. Kun miettii omaa yläkouluun siirtymistä, niin oli se jännittävää aikaa. Toiseksi vanhin tuntui nyt loppujen lopuksi olevan ihan tyytyväinen luokkajakoon, vaikka se keväällä suurta harmistusta saikin aikaan. Kuulemma on ihan kiva luokka. Kotitaloutta oli ollut tänään ekan kerran ja kuulemma se oli ollut ihan hauskaa. Sen mä uskonkin! Toiseksi vanhin tykkää niin paljon maistella kaikkia erilaisia ruokia, että uskon köksän olevan hänelle kiva juttu. Tänään oli vaan ollut ihan helppo juttu, ainoastaan boolin tekemistä. Mutta oli ollut kuulemma hyvän makuista! :) Eilen tekivät kemian tunnilla limskaa, mutta se ei maistunut hirmuisen hyvälle. Kivoja juttuja siis tähän alkuun!

Meidän vanhin lähti kahdeksannelle luokalle ja se mitä hän jännitti, niin oli se, että mitä valinnaisaineita hän mahtoi saada. Seiskalla kun piti ne valinnaisaineet päättää ja vasta nyt kasin alettua saivat tiedon, mitä jokainen oli saanut. Kovin oli tyytyväinen, kun oli saanut ihan kaikki ne ykköstoiveet. Onpahan helpompaa sitten! :) Mutta kuulemma varavalinnatkin olivat sellaiset, mitkä olisivat kelvanneet mitkä vaan. Eli ihan hyvin oli valittu. Draama ja yrittäjyyskurssit olivat ne ykköset kaikista. Oli kyllä tosi paljon valinnanvaraa!! Itse muistan silloin yläkoulussa ollessani, että muutamasta aineesta sai valita. Niin nyt on hirmuinen määrä kaikenlaisia kurssivaihtoehtoja. Ysille saa valita jopa koulun lehden tekemisen. Shakki oli myös valinnaisaineena ja sitä pääsee joku päivä testaamaan, kunhan tästä tervehtyy. Tais olla huomenna se, mutta onneksi ens viikolla sitten pääsee sitä kokeilemaan.

Neidin viime kevät kun oli mitä oli... Tosi takkusta koko kouluun lähtö, niin kyllä tässä on vähän miettinyt, että saa nähdä kuinka tämän syksyn kanssa käy. Onneksi kaikki on lähtenyt todella hyvin käyntiin!! <3 Niin ihanaa!! Neiti oikein odottaa kouluun menoa ja on saanut sieltä uuden kaverinkin. Kävin eilen koululla katsomassa, kun opettaja pyysi, että pulpetti on oikeanlainen ja paikka sopiva, ettei tule liian suurta kuormitusta niskoihin. Opettaja kertoi, että nämä kaksi neitiä ovat viihtyneet hyvin yhdessä. Kuulemma molemmat ovat kovin aurinkoisia luonteeltaan. Meidän neiti on tosi hymyileväinen, niin kiva, kun on löytynyt kiva uusi kaveri. Todella iso juttu meille!! <3 Keväällä kun niitä kavereita ei juurikaan ollut... Kaikin puolin lasten kohdalla koulu lähtenyt hyvin alkuun.

Nuorimmainen aloittaa kerhoilun ensi viikolla. Hän kyllä totesi, että en taida sinne mennä... Hänen kanssaan on ollutkin aika haasteellista tämä kerhossa käynti. Viime kevät meni jo tosi hyvin, mutta sitä ennen oli kyllä todella hankalaa. Nyt tulee uusi ryhmä ja uudet tädit, mutta toinen tädeistä on jo ennestään tuttu, joten ei pitäisi sen suhteen olla ongelmaa. Kerho on lähellä meidän kotia, joten saan hänet sinne kävellen vietyä, mikä on ihanaa. Kaksi vuotta ollaan autolla jouduttu aina mennä. Perjantaina on kerhoon tutustuminen ja ajattelin sen kyllä hyödyntää, niin voi olla ens viikolla sitten helpompi mennä. Tänään hän kyllä mulle totesi, että ootko sä äiti sinne kerhoon menossa... Nähtäväksi jää meidän kerhoilu! ;)
Nyt on sitten itsellä ja miehelläni haastetta aikatauluttaa päivät niin, että saadaan kuljetettua jokainen sinne minne kuuluukin... Neidin kuljettaminen ja isojen poikien kuljettaminen kasin aamuina, koska koulu on kuitenkin pitkän matkan päässä, n. 4 km tulee kotoa kouluille. Iltapäivisin se ei tunnu niin pitkältä, mutta kasin aamuina kyllä. ;) Oikoreittiä ehkä vähän vähempi kilometrejä. Harrastukset vielä tähän päälle, niin hyvä on. Täytyy vaan hyvin organisoida tämä systeemi, niin kaikesta sitä selviää ja ehtii sen pyykinpesukoneenkin pyöräyttää jossain kohtaa. Ettei tartte yötöitä tehdä. Päivä kerrallaan eteenpäin, sitä tässä olen yrittänyt opetella.
Oikein mukavaa loppuviikkoa ihan jokaiselle!! <3

Juhlat juhlittuina

Gluteeniton persikka-rahka-piirakka

 Nyt on kahden nuorimman kummeille ja isovanhemmille sekä ystävä- ja sukulaisjoukolle juhlat pidettynä. Kyllä olivat kaksi nuorinta niin onnellisia juhlapäivästään!! <3 Neiti vähän puolikuntoinen oli, mutta jaksoi silti juhlia. Niin ihania lahjoja saivat molemmat!!

 Kakku toiveena oli nuorimmalla suklaata, vaniljakastiketta ja mustikoita. Tuo kauravanilliinikastike on sellaista tosi löysää, niin sitä kovinkaan kauniisti saa kakun päälle. Onneksi maku oli kuulemma tosi hyvä!! ;) Tuossa alakuvassa näkyy se maidoton kakku, ei siis todellakaan mikään kovin kaunis päällinen. Mutta kerran vuodessa synttärisankarit saavat valita kakkuihinsa täytteet. Kyllä muutkin vieraat kakun makua kehuivat. Gluteeniton ja maidoton. Iloitsen siitä, että meillä sopii kananmuna. Koska se on sellainen, mikä tuottaa mulle itselleni tosi isoja ongelmia.

Kakkukynttilöitä kaksi nuorinta vähän sovelsivat. :D Kun ei löytynyt yhdeksää samanlaista kynttilää, niin sitten yhdisteltiin vähän kaikenlaisia. Ja kun nuorimmainen totesi, että hän ei sitten halua yhtä kynttilää vaan puhaltaa, vaan useamman, niin tulokset ovat näissä kuvissa. Eikä se nyt niin vaarallista ollutkaan. ;D Näillä mentiin tällä kertaa. Ensi vuonna sitten toisenlaisia juttuja.
Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!! <3

Viikon puuhia

Tästä alkoi meidän viikko.... Nuorimmainen on ruvennut vahingossa tekemään juttuja... Niinpä hän viime sunnuntaina kiipesi vahingossa meidän kenkähyllyyn, joka ei tietenkään ollut tarkoitettu tähän hommaan ja kenkähylly sitten tuli alas ihan kokonaan repäisten seinään kaameat reijät. Eikä tätä kenkähyllyä enään sinne seinään kiinni saa. Alkoi siis ihan pieni miettiminen, että mihin ihmeeseen mä tungen 6 ihmisen kengät, luistimet, monot, kumisaappaat ym. Kun eteinen on onnettoman pieni ja tuulikaappi noin mini, niin kyllä saikin sitten tehdä suursiivouksen ja järjestelyn. Huonekalut vaihtoivat paikkaa ja eteisen iso kaappi järkättiin täysin uudestaan, vaatehuoneeseen siirrettiin osa kamoista, joten sitäkin vähän siivoiltiin. Tykkään kyllä tosi paljon nykyisestä järjestelystä, mutta tälle viikolle en ehkä olisi tätä kaivannut. ;) Mutta onpahan tehtynä!!

 Siivous/raivaus hommaan meni useampi päivä, kun piti niin paljon hommia tehdä. Tiistaina sain kaikki viimeiset jutut laitettua paikoilleen. Tänään vielä vähän laitoin koristeita paikoilleen. Yksi ystäväni toi mulle tänään kimpun aivan ihania ruusuja. <3 Piristi niin ihanasti meidän päivää!!

 Keskiviikkona me käytiin isojen poikien kanssa katsomassa Monsterit university leffa ja mä tykkäsin siitä tosi paljon!! :) Oli oikein hauska kyllä!! Isoilla pojilla oli vanhimman ystävä matkassa mukana ja veljeni perheineen oli myös. Olimme siis vähän isommalla porukalla. Jos joku on nähnyt sen ensimmäisen Monsterit leffan, niin suosittelen tätä toistakin. Meidän porukan kesken toki tämä leffa jakoi mielipiteet, mutta tämä oli mun oma mielipide. Sen mä tahdon joululahjaksi, jos se ehtii tuleen dvd:lle. :)

 Käytiin me yhtenä päivänä yhden ystäväni ja hänen lasten kanssa puistoilemassa myös. Aika lähellä meitä on tosi kiva puisto ja siinä vieressä urheilukenttä. Siellä lapset tykkää käydä tosi paljon touhuamassa. Toiseksi vanhin käy siellä kentällä suht usein kavereiden kanssa. On sellainen kokoontumispaikka heille.

 Viikkoon mahtui myös vierailu ystäväni luona, jonne kyläilemään tuli myös toinen ystävä. <3 Ihanaa oli heitä molempia nähdä pitkästä aikaa. Sain myös aivan ihanaa persikka-rahkapiirakkaa maistaa. Reseptinkin sain, jota on tarkoitus huomiselle vielä leipoa.
Meidän suunnalla koulu alkoi jo perjantaina, mikä oli jo ihan odotettu juttu. Vanhin totesi tässä joku aika sitten, että ihan ok mennä kouluun. Mikä oli paljon se todettuna hänen suustaan. Ekana päivänä toki ei koulussa juuri mitään tehty, niinkun harvemmin. Toiseksi vanhin aloitti yläkoulun ja se on tietysti tosi jännittävää. Pientä kireyttä on ollut tällä viikolla hänen suunnallaan, mutta se kuuluu kyllä tähän muutokseen. Ja onhan se iso muutos!! Luokkajakoon hän ei ollut ihan täysin tyytyväinen, mutta onneksi kuitenkin kaksi tosi hyvää kaveria on siellä samalla luokalla. Poikani totesi ensimmäisen päivän jälkeen, että ihan kivaa oli. Onneksi sattui tosi kiva luokanvalvoja hänelle, niin eiköhän se koulukin siitä lähde sujumaan. Neidillä alkoi musiikkiluokka ja hän oli jo kauan sitten kassinsa pakannut matkaan valmiiksi. Hello Kitty kassi odotti valmiina ja uusi penaali oli hankittuna (vaikka hänelle sitä ei olisi tarvinnutkaan ostaa, mutta äiti löysi kaappien kätköistä useamman penaalin, niin Hello Kitty penaali lähti neidin mukana kouluun ;)). Kaikkien lasten ensimmäinen päivä oli sujunut hyvin ja ihan tyytyväisinä tuntuvat uuteen viikkonkin lähtevän. Ja tosi ihana niin!! <3
Eilen oltiin ilta seurakunnan perheleirillä. Yöksi emme jääneet, kun paikka on niin lähellä kotia. Ihanaa oli iltaa viettää nuotion äärellä makkaraa paistaen ja leiriolympialaisia touhuten. Muu porukka kävi uimassa ja saunomassa, paitsi mä katselin puuhaa ainoastaan rannalta. Paikka oli aivan ihana mihin pääsimme iltaa viettämään. Osa porukast jäi sinne yöksikin. Tänään aamusta meidän piti lähteä sinne koko porukan voimin, mutta oma räkätauti sekä neidin pieni lämpöily ja kurkkukipu+räkätauti aiheuttivat suunnitelman muutoksen. Mä jäin neidin kanssa kotiin huilailemaan. Mieheni oli sitten poikien kanssa päivää siellä viettämässä. Oli ollut tänäänkin mukavaa!! <3 Ihanaa, kun tämmöiset leiripäivät meille järjestettiin. Mukavaa oli ainakin meidän porukalla!! :)
Tänään iltapäivästä pojat vielä olivat saaneet yökyläkutsun ystävänsä synttäreille, joita yökylänäkin vietetään. Joten isot pojat ovat siellä ja me pienten kanssa kotona. Huomenna juhlitaan kahden nuorimman synttäreitä taudeista huolimatta. <3 Pienemmällä porukalla, mutta kun niitä juhlia on niin kovasti odotettu, niin kyllähän me jonkunlaiset juhlat järkkäämme. Osa porukasta uskaltautui tulla kylään taudeista huolimatta. Huomenna siis juhlat tiedossa ja mustikka-vanilja-kakku on kahden nuorimman toiveena, joten sellainen heille sitten tehdään!! :)
Viikkoon on siis mahtunut kaikenlaista... Ensimmäinen koulupäivä ja ensimmäinen flunssa... Toivon mukaan tämä jäisi viimeiseksi!! Näiden puuhien takia on tämä blogin päivitys jäänyt ihan kokonaan... Ens viikolla onkin sitten reumapoli käynti, allergologin luokse ajamme muutaman sata kilometriä, nuorimman neuvola, koulukuljettamiset, marjojen poimimista, ystäväperheen näkemistä ja neidin kummien näkemistä. Eli puuhakas viikko tiedossa ens viikollekin!! :) Sen jälkeen rupeekin sitten helpottamaan tämä meidän kiire. Arkea yritämme parhaan mukaan taivuttaa niin, että kaikki jaksaa ja saadaan hommat tehtyä.
Oikein ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!! <3

Seikkailua Muumimaailmassa

Viime perjantaina me tehtiin pieni jako kahden perheen kesken!! :) Meidän perheestä minä ja kaksi nuorinta lähdimme Muumimaailmaan. Ystäväperheestämme meidän seuraksi lähti ystäväni ja hänen tyttö. Meidän neidit ovat tosi hyviä ystäviä keskenään, joten hyvä jako näin. Mieheni jäi isojen poikien sekä ystäväperheen miesten kanssa viettämään äijäiltaa.
Me ei aamusta ihan hirmuisen aikaisin matkaan lähdetty, jotta lapset jaksaisivat paremmin siellä touhuta ja olla. Eikä ollut yhtään huono päätös! :) Ajomatkaa meillä kun muutama tunti sinne oli.. Matkat kyllä sujui tosi hyvin! Ei ollut mitään ongelmia siinä, satu cd:tä kuunneltiin mennen-tullen.
Perille kun päästiin niin tokihan heti ensimmäisenä piti etsiä vessa sekä ruokapaikka. :D Oltiin etukäteen jo katsottu, että siellä on allergisillekin oma ruoka. Mikä oli hämmästyttävän ihana juttu!! Meidän lapset saivat syödä lihapullia, perunamuusia, riisiä, salaattia, kurkkua ja vesimelonia. Voi että sitä riemua, kun sai seisovasta pöydästä itse niitä hakea ja syödä niin paljon kun vaan jaksoi!!! <3 Siis niin hieno juttu. Voin kyllä lämpimästi suositella tuota seisovaa pöytää muillekin! Samassa oli siis sellainen pöytä, missä oli ihan "normi"ruokaa. Eli jokainen sai vatsansa täyteen.

Ruuan jälkeen lapsilla olikin jo kova kiire katselemaan!! :) Meidän nuorimmainen vielä vähän pelkäs niitä hahmoja, mutta ihan hyvin niistä selvittiin. Ja onhan ne tietty aika isoja noin pienen rinnalla. Käytiin kurkkaamassa hattivatteja heidän luolassaan, samoin mörköä. Mörköä nuorimmainen ei kyllä pelännyt yhtään. Nähtiin siellä rannassa myös joutsen perhe, siinäkin riitti pienemmälle ihmeteltävää. Päästiin myös labyrintti hienosti läpi, tosin me tultiin yhtä kohtaa liian aikaisin ulos, mutta mitäs pienistä. :D
Muumipapan laivaa käytiin myös katsomassa, siellä sitten riitti puuhaa. Lapset kävivät laskemassa putkiliukumäestä sekä saatiin kaikille hienot rannekorut ja pieniä laivoja kävivät uittamassa. Uittaminen oli kyllä hyvä juttu, kun muuten oli niin tosi kuuma! Laivalta kiivettiin ylös katsomaan Hosulin taloa ja olihan sinne jotain uuttakin tullut. Siellä oli sellainen paikka, missä sai riippukeinussa huilata. Tosi hyvä idea!! Osa porukasta siellä ihan nukkuikin. Meidän nuorimmainen sanoi haluavansa sinne myös köllöttelemään, melkein hän sinne nukahtikin... Jaksoi sitten taas paljon paremmin kiertää, kun hiukan aikaa huilaili!! Olihan siinä pienelle kävelemistä, kun koko päivä kierrettiin.
Meidän neidin kanssa sovittiin, että hän saa sieltä valita synttärilahjan. Oli niin onnellinen, kun sai ihan itse sen valita. Harvemmin meillä näin tehdäänkään, mutta ajattelin, että tuolla se voisi olla ihan kiva juttu. Hänen matkaansa lähti sellainen Muumi salkku sekä Muumi kiiltokuvia. :) Eli tosi kivoja juttuja. Yritin ehdottaa lisäksi kiiltokuvakansiota, kun kaksi aiempaa rupeaa olemaan täynnä. Hän ei sitä valkannut ja kotona hiukan harmitteli. Sanoin sitten, että kyllähän sitä jotain kansioita täältäkin suunnalta löytyy. :)
Kiva oli meidän retkipäivä!! <3 Myös miehillä oli ollut tosi kivaa. Mieheni oli töissä ensin ihan normitunnit ja sitten he lähtivät minigolfaamaan, grillasivat porukalla ja katselivat leffaa. Meidän molempien miehet tykkäävät tosi paljon tehdä ruokaa ja varsinkin grilliruokaa, niin olivat tosi onnellisen näköisiä, kun me palattiin reissultamme kotiin. Meidän isot pojat eivät koskaan aiemmin ole olleet minigolfaamassa, olivat tykänneet siitä tosi paljon!! Eli menemme joku toinenkin kerta sitten. Ja kivaahan se onkin porukalla. Itse olen kerran käynyt ja tykkäsin kyllä tosi paljon. Vaikka tulos ei välttämättä paras mahdollinen ollutkaan, mutta pääasia oli että oli kivaa!! :) Oma mieheni ja ystäväni mies ovat käyneet myös useammalla ruokakurssilla ja nyt syksystä jo katselivat uusia kursseja. Ihan kiva niin!! Ja kun ne on vaan yhden illan kursseja, niin ei sidokaan liikaa.
Nyt uuteen viikkoon sitten!! :) Perjantaina alkaa meidän suunnalla jo koulu ja sitä ennen tässä vähän yritetään saada paikkoa kuntoon. Nuorimmainen järkkäs eilen pikku yllärin tänne meille, joten puuhaa riittää (siitä sitten myöhemmin)... ;) Isovanhemmat ja kummit ovat sunnuntaina tulossa juhlistamaan kahta nuorinta ja pe-la yö ollaan seurakunnan leirillä. Isot pojat menevät vielä la-su yöksi ystävänsä kaverisynttäreille. Viikkoon mahtuu myös yksi nuorten ilta sekä oman bändimme harjoitukset. Leipomista ja siivousta myös tiedossa... Joten muutama homma tälle viikolle on. ;) Onneksi on kivaa puuhaa!!
Nyt me otamme hetken aikaa rennosti ja lähdemme yhden ystäväni ja hänen lasten kanssa uimarannalle. Huilaamme hiukan ja sitten jaksaakin paljon paremmin touhuta!!
Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!! <3

Salainen neuleystävä, syksy 2013

Lähdin uudelle kierrokselle mukaan Salaiseen neuleystävään. Mukava piristys taas tuohon syksyn keskelle, keväällä oli niin mukavaa!! <3 Syksyllä kun on välillä niin kovin, kovin synkkiä päiviä... Jos joku innostuu myös lähtemään mukaan, niin tästä postauksesta löytyy linkki. :)

Mukavaa lauantaita kaikille!! <3


Salainen neuleystävä syksy 2013

Lisää pohdintaa, kun nyt alkuun pääsin

Mä olen tässä myös pohtinut, että taidan vaatia itseltäni aika paljon... Joskus mä väsyn omaan ehdottomuuteeni. Joskus mä saan jonkun ajatuksen päähäni ja sen mukaan "täytyy" toimia. Nyt olen miettinyt, että mitäs jos ei niin paljoo tarviskaan tehdä. Kun on asioita mitkä täytyy tehdä ja niistä ei voi tinkiä. Mutta on myös asioita, joita ei tartte välttämättä heti tehdä.

 Pystyisköhän sitä muuttamaan omaa ajatusmaailmaansa? Pystyiskö sillä tuomaan lisää jaksamista itselleen? Miettiä, että kaikkea ei olekaan pakko jaksaa tehdä, kaikkea ei tarvitse heti ensimmäisellä yrityksellä osata, joskus voi sanoa että en osaa, asioita voi oppia virheiden kautta, eikä niiden virheiden tekeminen ole noloa. Kuulostaa tosi helpolta, vai mitä mieltä olette? Mutta miten sitä pystyisi niin toimimaan? Nyt on vaan ruvettava olemaan itselleen vähän armollisempi. Sillä ihan varmasti sitä pystyy helpottamaan tiettyjä asioita.

 Mä jos päätän jotain, niin aika usein myös toteutan. Vaadin oman perheen sisällä, että jos jotain lupaa, niin siitä täytyy pitää kiinni. Tämä asia on sellainen, mikä on mun mielestä ihan hyvä juttu oppia ajatellen elämää pidemmällekin. Työelämässäkin tämä olisi ihan hyvä juttu. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ne mitä on sovittu, niin niistä pidetään kiinni. Ja silloin täytyy tarkkaan miettiä, että mitä ne asiat ovat. Liikaa ei pidä luvata kenellekään. Siinä väsyttää kyllä itsensä.

 Mulla on myös ihmeellinen ajatusmaailma, että jos joku homma on esim. käsitöissä kesken, niin uutta ei voi aloittaa ennenkun joku edellisistä on valmiina. Keskeneräisiä töitä saattaa olla kuitenkin viisikin kesken, mutta sen enempää uusia ei voi aloittaa ennenkun on joku valmiina. Yksi työ lisää ei kyllä meinais mitään... Myös kirjojen lukeminen on sellaista, että en voi aloittaa uutta kirjaa, jos edellinen ei ole luettuna loppuun. Kaksi eri tyylistä kirjaa voisi ihan hyvinkin kulkea rinnakkain. Nyt olen tätä ruvennut toteuttamaan!! Nyt on muutoksen aika, maailmani ei siihen kaadu, vaikka mulla olisi viisi kirjaa kesken. Eihän sitä kukaan tiedä ja vaikka tietäisi, niin mitä sitten? Nää tuntuu tosi pieniltä ja vähäpätöisiltä asioilta varmasti teistä toisista, mutta mulle nää on tosi isoja juttuja. Päässänsä luo mitä kummallisimpia ajatuksia.

 Joskus on ihan hyväkin muuttaa omia toimintamallejaan, se ei ole ollenkaan huono juttu. Ei tietenkään kaikkea, koska osa on niin hyviksi todettuja. Mutta sellaisia millä ei niin ole suurta merkitystä. Silläkään ei ole minun elämässäni kovinkaan suurta merkitystä, että vaihdetaanko lakanat joka kerta samana päivänä viikosta. Ei se ei todellakaan ole kovinkaan merkityksellinen juttu!! Pääasia, että ne tulee välillä vaihdettua. Tiedän, että edessäni on pitkä tie, mutta kun mä pääsen tätä tietä menemään edes vähän matkaa eteenpäin, niin uskon sen olevan hyvä juttu!

 Nämä ajatukset varmaan ovat osittain isoa, isoa kasvuprojektia omalle itselleni. Myös 40-vuotissynttäripäivä lähestyy. Muutama vuosi siihen on aikaa vielä, mutta se on lähempänä, kun 30-v. Ehkä sekin aiheuttaa tietynlaista ajatusmaailmaa sisälläni. Miettii asioita taaksepäin ja jää pohtimaan, mitä on tapahtunut. Nyt on vaan selkeesti sen aika. Niin paljon olen asioita pohtinut ja miettinyt, että jotain pientä kasvua tapahtuu ja kun sitä tapahtuu, niin se ei aina olekaan kivuton. Usein kasvuun liittyy jotain pientä kasvukipua. Tämä on tällä hetkellä mun kasvukipuni.

 Miettiä sitä, että mitä on tullut elämässä jo saavutettua sekä sitä että mitä mä haaveilen. Mikä olisi sellainen asia, minkä vielä haluaisin toteutettavan. Kyllähän se tekee hyvä jäädä miettimään asioita enempikin! Se ei ole ollenkaan huono juttu, mutta niistä vanhoista ja menneistä täytyy mennä eteenpäin, siihen ei voi jäädä. Ne on ollut ja mennyt, niille me ei enään voida mitään. Osa asioista vaan täytyy käsitellä vielä, jotka vaikuttavat keskeneräisiltä. Niiden kanssa täytyy olla itselleen armollinen ja antaa aikaa miettiä ja pohtia niitä. Ei liikaa, sopivasti! On tämä elämä vaan mielenkiintoista, joskus tuntuu olevansa niin iloisella ja hyvällä mielellä, kaikki sujuu, onnistuu, ei mitään ongelmia. Sitten taas toisena hetkenä tuntuu, että mikään ei suju, mikään ei onnistu, kaikki hommat kaatuu päälle.
Täytyy opetella olemaan itselleen armollinen ja ajattelemaan, että kyllä ne hommat tulee tehtyä ilman kamalaa stressiä!! <3
Oikein ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!! <3

Omasta itsestään huolehtimista

Mä olen tänä kesänä ruvennut huomaamaan, että olen käynyt läpi näitä menneiden vuosien juttuja. Niin kauanhan ne asiat nousee pintaan, kun niitä ei ole loppuun saakka käynyt läpi ja käsitellyt. Oma jaksaminen on ollut välillä tosi heikkoa. Mutta kuitenkin jokaiseen päivään olen saanut tarvittavat voimat, vaikka välillä on tuntunutkin toisenlaiselta. Toisina päivinä on jätetty vähemmälle siivoamiset ym. toisarvoiset jutut ja oon keskittynyt ihan muihin juttuihin. Välillä se on ollut niitä lääkärireissuja, mutta välillä olen kutonut ja ommellut. Koska pää tarvitsee välillä lepoa myös ja se tuntuu hyvältä, kun on saanut kutoa. Myös Raamatun lukeminen on antanut kovasti voimia ja lohdutusta. Aina sieltä löytää sellaisen kohdan, minkä avulla jaksaa.

Meidän sairaalaelämä on alkanut 5 vuotta sitten. Melkein koko tämän 5 vuoden ajan olen huomannut jättäväni oman itseni hoitamatta. Nyt sen sitten huomaa... Nyt tämän kesän aikana onkin sitten tehty paljonkin juttuja, jotka olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten. Olen käynyt hammaslääkärissä, reikiä oli hämmästyksekseni nolla. Toki iloitsen siitä asiasta!! Hammaslääkärini suositteli teettämään purentakiskot. Enpä minä siihen vastaankaan laittanut, koska niin paljon öisin puren hampaitani yhteen tai narskuttelen niitä, varsinkin sellaisina öinä, kun nukkuminen on tosi huonoa ja lapset nukkuu huonosti. Kiskot ovatkin auttaneet tosi paljon aamuihin. Leukaluut eivät pauku samalla tavalla, kun aiemmin. ;) Suukin saattaa ihan nätisti aueta ilman sen suurempia venyttelyitä. Välillä kun ei tahtonut suu aueta edes.
Jäykkäkouristusrokotekin on otettuna, sekin oli ehtinyt mennä vanhaksi... Eipä tämmöistä olisi tullut edes mieleen, mutta niin moni ystävistäni on nyt käynyt ottamassa ja rupesinpahan sitten selvittelemään omaakin tilaa. Nyt on se hoidettuna myös seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Olen myös huomannut kuinka paljon sokeriarvoni heittelee... Päivän mittaan näyttävät ihan mitä sattuu. Kävin viime viikolla diabeteshoitajan juttusilla ja sain uuden sokerimittarin. Olen ihmetellyt välillä omaa jaksamattomuutta ja miettinyt, että mistähän mahtaa johtua (kyllähän se yöllinen valvominen myös tähän vaikuttaa). Nyt tiedän ainakin osa syyn. Nimittäin verensokerit eivät nouse riittävästi tietyistä ruuista. Verensokeri jää ruuan syömisen jälkeen liian matalalle, eipä siis ihme, että välillä niin saamaton on olo. Nyt olen oikein keskittynyt tuohon syömiseen. Syön kolmen tunnin välein ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. On muuten ihan erilainen olotila... Verensokereita kun olen tässä nyt muutaman päivän mittaillut, niin mm. gluteeniton pasta ei nosta mun verensokeria juurikaan. Ei siis ihme, että pastaruuan jälkeen on tosi vetämätön olo. Oon siis hyvällä ruokahalulla syönyt nyt myös herkkuja. Niitä kun en juurikaan ole syönyt. Ei ole mielikään niitä tehnyt. Painoa olen saanut lisää, mikä on ollut tosi hyvä juttu. Meinas mennä alipainon puolelle. Toki huolikin vie ruokahalua ja pudottaa painoa. Ja tosi helposti sitä tulee väsyneenä syötyä miten sattuu ja mitä sattuu. Usein jää ruoka jopa kokonaan pois. Nyt on mulla ollut tosi iso opettelminen tähän uuteen systeemiini. On vaan pakko syödä säännöllisesti, eipä voi mitään! Uskoisin tähänkin kuitenkin tottuvan, kun niin moniin muihinkin juttuihin.

Kun tuon syömisasian olen saanut nyt kuntoon, niin oma mielikin pysyy paljon parempana. Näin mä toivon syksylläkin tämän asian olevan!! Mä todella toivon kovasti, että meidän ensi syksystä tulisi sellainen, että oma jaksaminenkin olisi toisenlaista, kun tähän mennessä moneen vuoteen. Huoli lapsista syö paljon energioita ja omia voimia. Ja kun ei saa öisin nukuttua, niin silloin ei oikein osaa edes järkevästi ajatella mitään. Välillä saa sellaisia paniikkikohtauksia, kun elimistö pistää niin vastaan. Huoli ja väsymys yhdessä ne tekee. Migreeni on myös tuttu kaveri, valitettavasti.
Ensi syksyyn lähden kyllä paljon luottavaisemmalla mielellä, kun tähän asti!! <3 Meidän kaikki lapset pääsevät sellaisiin kouluihin, joissa ei ole mitään sisäilmaongelmia. Tästä asiasta olen äärettömän kiitollinen!! <3 Se vaatii tiettyjä uhrauksia itseltä, mutta niihin olen todellakin valmis, että saisin lasteni terveyden kuntoon. Se terveys on kuitenkin niin tärkeä juttu kenelle tahansa!! Jatkan siis edelleen ihmisten ihmettelyä mun kotona olosta, mutta ihmetelköön rauhassa. ;) Meidän perheelle tämä on ehdottomasti paras ratkaisu!! Näin meidän perheessä kaikki voivat paljon paremmin. Jokainen tietää oman paikkansa ja tehtävänsä. Olen todella kiitollinen siitä, että myös mieheni on samoilla linjoilla kanssani, että mun kotona olo on meille se paras ratkaisu.
Vielä mulla on itselläni sellainen asia hoitamatta, kun silmälääkäri käynti. Toivon mukaan sekin asia järjestyy ja saisin uudet silmälasit. Aika näyttää tämän asian. Nyt olen niin iloinen siitä, että mä olen saanut hoidettua itseäni kuntoon ja muutaman päivänä on kävelylenkkejäkin tehty. Se on ollut myös tosi ihana juttu itselle, että olen niin paljon saanut aikaiseksi.
Kyllä omasta itsestäänkin täytyy pitää huolta!! <3 Mä olen sen nyt saanut kyllä huomata aika karulla tavalla.... Onneksi heräsin siihen asiaan nyt!! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja kun uskaltaa ottaa asioista selvää ja tehdä ne, niin kaikki selviää ja hoituu.
Oikein ihanaa  päivää jokaiselle ja pidetään jokainen huolta itsestämme myös!! <3