Keväisiä terveisiä

 

Pitkästä aikaa täällä kirjoittelemassa. Vaikka ulkona ei ole niin kovin keväinen keli lumimyrskyn keskellä, niin kalenterin mukaan mennään kuitenkin keväässä :D Pieni hetki saatiin nauttia ihan kevään tunnusta. Vaikka meillä kyllä nautitaan lumesta paljonkin, hiihtäminen on kaikista kivointa. Tänä talvena onneksi on lapset saanut hiihtää paljon.

Vuosia tässä välissä mennyt ja paljonhan niiden aikana on tapahtunut. Kaksi vanhinta on muuttanut omiin koteihin ja neitikin tulee täysi-ikäiseksi tänä vuonna, nuorinkin jo seiskaluokkalainen. Elämä on hyvinkin erilaista.

Uusia diagnooseja on ilmestynyt ja haastaa arkea. Onneksi apujakin osaan jo löytynyt. Suurin arjen haastaja on meillä syömisongelmat. Nämä ovat alkaneet jo kolme vuotta sitten joulun alla ja ehkä jopa aiemminkin, mutta silloin itse olen kiinnittänyt siihen huomiota. Rasvat jäi pois neidin ruokavaliosta ja moni ruoka vaan tökki eikä mennyt alas ollenkaan tai aiheuttivat huonon/oksettavan olon. Syksyllä -20 oli paino jo tipahtanut niin alas, että siinä kohtaa jopa lääkärikin havahtui asiaan. Itse olin asiasta maininnut jokaisella käyntikerralla. Kunnes viime vuonna pääsiäisenä paino oli tipahtanut 15 kg ja siinä kohtaa oli jo huoli todella suuri. Onneksemme löydettiin ihminen jota kiinnosti asia ja neidille laitettiin nenämahaletku. Eipä elämä sen kanssa kovinkaan hauskaa ollut, mutta pienin askelin alkoi energiat palautua ja tyttö alkoi hymyillä <3 Ensimmäinen ruuan letkutus oli 1dl ja neiti meinasi oksentaa, vatsalaukku oli pienentynyt niin paljon. Kuulin, että vauvoille joille annetaan maitoa letkun kautta on määrät n. 3 dl. Eli tyttö oli siis todella heikossa kunnossa. Elokuussa sai letkun pois ja sen jälkeen ollaan sitten opeteltu uudelleen syömään. Tähystyksiä on ollut monia ja jatkuvaa lääkäriramppaamista kovien vatsakipujen takia. Ärtyneensuolen oireyhtymäksi diagnosoitiin ja tämän vuoden tammikuussa on diagnosoitu endometrioosi leikkauksen jälkeen. Syömishäiriö on selvästi arfid, tämä on uusi syömishäiriö muoto mistä ei ole ihan kauheesti vielä tietoa. Mutta syömishäiriöliiton sivuilla on asiasta enempi mainintaa. https://syomishairioliitto.fi/blogi/arfid-kun-ruoka-pelottaa-inhottaa-tai-ei-kiinnosta Tätä samaa syömishäiriötä on varmasti myös itselläni ja ehkä osalla muistakin perheenjäsenistä.

Neiti opetteli vuosi sitten uudelleen myös kävelemään. Sitä edelsi aika, kun polven kanssa käveleminen ei vaan onnistunut. Kulki keppien ja pyörätuolin kanssa. Vuosi sitten tammikuussa alkoi sitten todella kovat vatsakipukohtaukset ja jalka alkoi vaihtaa väriä. Crps diagnoosia heiteltiin ilmoille, mutta virallista ei koskaan saanut, koska kaikki kriteerit eivät täyttyneet. Fyssari jonka luona siinä kohtaa käytiin sanoi, että ihan selvä tapaus. Tytön jalka oli välillä sellainen lilanvärinen, kirjava ja hurjan kipeä. Crps on diagnoosi mitä ei myöskään kovin herkästi anneta. Kipukohtaukset sitten jatkuivat ja jäivät päälle. Ravattiin päivystyksessä monta kertaa viikossa kunnes yhtenä iltayönä lääkäri sitten otti osastolle. Osastolla olimme kaksi viikkoa. Lopulta lääkekokeilujen jälkeen jalkaan laitettiin puudutekatetri, joka auttoi niin paljon, että tyttö pääsi kävelemään <3 Hän joutui opetella kävelyn ihan uudestaan isojen tukien kanssa. Mitään selkeetä syytä tähän ei kukaan löytänyt miksi tämä meni näin niinkun meni. Mutta nyt on jalkojen lihakset samanlaiset ja tyttö pääsee juoksemaankin. Tänä talvena on nauttinut ja hiihtänyt todella paljon. Se on aivan ihanaa!!!

Vuosi sitten mieheni sai adhd diagnoosin ja sen kanssa ollaan opeteltu myös omanlaista arkea. Toimintaterapeutilta ollaan saatu tosi hyviä konkreettisia neuvoja ja ohjeita millä hallita arkea. Viikkoon tehdään lukujärjestys ja aina kun joku homma on tehtynä vedetään se sieltä yli. Lukkarista näkee myös sen mitä milloinkin tapahtuu, koska ne ei eivät pysy muistissa. Se myös hahmottaa arkea hiukan paremmin.

Nuorimman kanssa on aina ollut haasteita koulussa jaksamisessa ihan niinkun meidän neidinkin kanssa. Alakoulussa kun oli ainoastaan yksi opettaja pääsääntöisesti (oli ihanaa, kun oli sama ope kahdella nuorimmalla), oppi hän lukemaan nuorinta niin paljon, että liiallisen kuormittumisen huomatessaan laittoi kotiin ja opiskeltiin sitten aineita kotona rauhallisessa ympäristössä. Tänä vuonna on hänen kanssa aloitettu tutkimukset ja aistiherkkyyksiä löytynyt paljonkin, lapsi on myös hyvin eritysherkkä, vaistoaa ihmisten tunnetilat usein vaikka kukaan ei mitään sanoisi. Tämä nyt ei itseäni yllätä ollenkaan. Viime viikolla saatiin toimintaterapeutin loppuarvio ja suurimpina nousivat ääniherkkyys ja tuntoherkkyys. Muitakin siellä oli ihan reilusti, mutta kaikkia en edes muista, nämä kaksi jäivät itselleni mieleen. Tällä viikolla jossain kohtaa saadaan kirjallisena arvio kotiin. Vielä tutkimukset jatkuvat ja katsotaan onko jotain muuta vielä tulossa. Aina olen saanut hyvin herkällä korvalla kuulostella nuorimman juttuja, koska kuormittuu todella herkästi. Tarvitsee paljon liikuntaa, mutta sitten taas sitä ei saa olla liikaa, tasapaino siinäkin. Kotona meillä on käytössä muutamia kuvakortteja jotka helpottavat arkea. Hän ei muista pitkiä ohjeita ja kuvakortit helpottaa muistamista. Unien kanssa ollut aina ongelmia ja nyt on siihenkin löydetty muutamia keinoja mitkä auttaa. Melatoniini auttaa illasta nukahtamiseen (ei kyllä auta yöheräämisiin), iso vartalotyyny antaa turvaa nukkuessa, rauhallinen pianomusiikki illasta rauhoittaa ja tunnin verran ennen nukahtamista lukee itsekseen kirjaa. Joskus luemme yhdessä. Ympyräiset kirjoja on luettu paljon, vaikka ne onkin tarkoitettu pääsääntöisesti pienemmille lapsille, mutta kyllä sieltä löytyy haastavia kysymyksiä ihan aikuisellekin ;) Niitä sitten yhdessä pohdittu.

Tässä päällimmäisiä ajatuksia uudenlaisesta arjestamme. Ajatuksena olisi nyt näitä täällä kirjoitella aina ehtiessäni. Arkea rytmittää monet lääkärireissut ym käynnit joten välillä aika on hiukan kortilla. Jos näistä pohdinnoista olisi jollekin hyötyä ja ainakin itselleni muistissa mitä kaikkea tapahtuu. Katsotaan siis mitä blogin tulevaisuus tuo tullessaan :)

Kevään juttuja

Keväällä nautittiin ihanista ilmoista! <3 Pääsin nuorimman luokan kanssa katsomaan Tampereelle Pelastakaa Röllimetsä teatteriesitykseen. Oli kyllä tosi kiva näytelmä! Lapset tykkäs ja niin myös aikuisetkin. Lavasteet olivat kyllä tosi upeat! Tämä oli sellainen näytelmä minkä olisi hyvinkin voinut katsoa useammankin kerran.

Nuorimman säbän päättäjäiset oli Irti maasta paikassa missä sai kiipeillä. Kivoja seiniä mistä sai valita jokaiselle sopivan haastavan tai helpomman seinän. Tuntui olevan pojista kyllä huippu kivaa. Me ollaan kahden nuorimman kanssa käyty tuolla muutamankin kerran ja kovasti molemmat tykkää. Tämä on varsinkin kurjilla keleillä tosi kivaa tekemistä. Nuorimmankin energiat kuluu hyvin tuolla paikassa. ;)

Meidän neiti sai tänä kesänä elämänsä ensimmäisen grillimakkaran. Oli kuulemma tosi hyvää! Allergiat ovat helpottaneet niin paljon, että saadaan välillä jotain valmistakin kaupasta. Makkaraa ja salaattia sitten tänä kesänä syötiin useampaankin kertaan. Myös nakit ovat maistuneet tosi hyvältä. Näistä pienistä iloista meillä otetaan kaikki ilo irti. :D

Suussa sulava suklaakakku (Yhteishyvän resepti muutettuna gluteenittomaksi ja maidottomaksi)

Naisten päivänä neiti leipoi meille koko porukalle kakun. Ohje löytyi Yhteishyvän nettisivuilta. Vähän muokkaamalla saatiin taas gluteeniton ja maidoton kakku. :)

Suussa sulava suklaakakku

POHJA

200 g margariinia

200g taloussuklaata (tää vaihdettu Pandan tummaan suklaaseen)

4 kananmunaa

2 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja (nämä vaihdettu Semperin FinMix jauhoihin)

4 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

KUORRUTUS

150g taloussuklaata (Pandan tummaa suklaata oli meillä)

1 dl kermaa (meillä käytettiin kaura"kermaa")

1 rkl margariinia

OHJE

- Sulata mrgariini kattilassa. Paloittele joukkoon suklaa. Sekoita ja kuumenna pienellä teholla kunnes suklaa sulaa. Anna jäähtyä hetki.

- Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähdytetty suklaa-rasvaseos.

-Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne kevyesti nostellen taikinaan.

-Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoka. Levitä taikina tasaisesti vuokaan. Paista kakkua 175 asteessa n. 40-45 min.

-Valmista kuorrutus. Paloittele suklaa. Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä keitä. Lisää suklaa ja margariini. Sekoita, kunnes kuorrutus on tasaista. Anna jäähtyä hieman ja kuorruta kakku.

Neiti laittoi vielä rouhittuja Pirkka suklaarakeita päälle. Korppujauhon sijaan meillä käytetään maissiryynejä (Polenta), mutta on olemassa myös gluteenittomia korppujauhoja, jos gluteenittomana haluaa tehdä.

Lämpimästi voin suositella kakkua suklaan ystäville <3

Elokuun retkiviikonloppu

Elokuun yhtenä viikonloppuna mieheni oli neidin kanssa Seitsemisissä retkellä. Kivaa tekemistä sairaala arjen vastapainoksi on uusi projekti, joka on käynnistetty viime keväänä. He järjestivät tämmöisen kivan retkipäivän. Meidän neiti on todella innokas metsässä liikkuja ja hän nautti ajatuksesta lähteä isin kanssa ihan kahdestaan. Oli todella kiva, kun pääsivät ja menivät! Heillä oli ollut todella kiva päivä.

Mieheni ja neidin ollessa Seitsemisissä, me nuorimman ja nuorimman kummitädin kanssa suunnattiin Helsinkiin. Nuorimmalla ja kummitädillään on yhteinen harrastus, PokemonGo. Kuulemma Suomenlinnassa on paljon hyviä Pokemon paikkoja, niin lähdimme sitten niitä metsästämään. ;) Paljon sieltä löytyikin niitä, mutta saatiin nauttia myös aivan ihanasta Suomenlinnan reissusta. Itse en ole koskaan siellä käynytkään. Lautalla sinne meneminen oli nuorimman mielestä jo tosi kivaa ja kun reissussa oltiin bussilla, niin päivä oli huippu kiva. Syötiin kallioilla eväitä ja nautittiin ihanasta merimaisemasta. Sääkin oli tosi kaunis eikä sateesta ollut tietoakaan. Tullessa Kampin suuntaan kävimme vielä Kankurin tuvassa vähän joulufiilistelyä tekemässä. Ihana tunnelma, kun joululaulut soi. <3

Vanhimman valmistujaisia

Vähän mennään ajassa taaksepäin. Kesäkuun alussa juhlittiin vanhimman valmistujaisia. <3 Hänen lempivärinsä on ollut jo kauan violetti, niin koristeet valittiin sen värin mukaan. Vaatteet ei enään nykyään ole tätä väriä, mutta huoneessa ja koristeissa on oikein hyvä väri.
Vuokrattiin järven rannalta paikka missä sitten illasta vanhin jäi muutaman kaverinsa kanssa saunomaan ja uimaan. Onneksi sattui tosi kaunis päivä, niin pystyttiin olla ulkona. Itse en juurikaan ehtinyt vieraiden kanssa jutella, mutta pääasia, että vanhin sai nauttia päivästä. <3 Päivänsankari oli hyvin onnellinen juhlistaan. Paljon ystäviä ja sukulaisia pääsi juhlistamaan poikaamme mikä oli tosi kiva juttu. Niin paljon kun näitä juhlia on aina tuossa koulujen loputtua. Tietenkään kaikki eivät päässeet.
Neiti halus soittaa veljelle kanteleella. On tosi kiva, kun tyttö ihan vapaaehtoisesti itse soittaa. Ja yleensä aina kysyy, että saanko soittaa. No tokihan saa! Ja kantele on sen verran harvinainen soitin, että kiva, kun ihmiset sitä välillä kuulee. Niin paljon on tyttö esiintynyt, ettei kuulemma enään juurikaan edes jännitä. On hienoa, kun saa toteuttaa itseään.
Juhlat onnistuivat tosi hienosti ja seuraava päivä sitten saatiinkin huilailla ja olla jo kesälomatunnelmissa. <3 Lämmin kiitos jokaisella päivään osallistujalle!! <3

Opiskelua aikuisena

Harjoittelussa piti itse suunnitella ja lasten kanssa toteuttaa monia juttuja. Tässä yksi askartelu hetken malli.

Aloitin viime vuonna elokuussa opinnot TAKKissa. Opiskelin koulunkäynninohjaajaksi, koulutukseni kesti vuoden. Meidän luokassa oli opiskelijoita 19. Ennen kun kouluun pääsin, niin kävin läpi useamman päivän pääsykokeet. Ensin haku oli useamman sivun mittainen netissä ja toki piti pohtia miksi sinne kouluun haluan. Ensimmäinen päivä oli sellainen missä oli psykologin haastattelu ja psykologiset testit. Kirjoittelin ja kirjoittelin monta paperia ja rasteja ruutuun. Viimeinen tehtävä oli sellainen missä oli 200 väittämää ja piti miettiä koskiko ne itseään vai ei. Niistä kun pääsin eteenpäin, niin seuraavalla kerralla oli opettajan haastattelu. Sekä psykologi että opettaja kysyivät miksi nyt haen opiskelemaan ja toki paljon muutakin piti pohtia. Näiden jälkeen sitten tuli päätös hyväksymisestä! Voi sitä riemua, kun sen sain tietää!! Sitä fiilistä tuskin koskaan unohdan. ;)

Koulu kun alkoi, niin taas täytin itsestäni monta lappua. Mm. piti pohtia minkälainen opiskelija olen, miten opin jne. Lähipäiviä meillä oli elokuussa jonkun verrankin. Mutta sain hyväksi luettua aika paljonkin kaikkia vanhoja tietoja, niin minä sain tehdä nettiopintoja kotona sillä välin, kun muilla oli lähipäiviä. Opiskelu oli monimuotoista ja jos olit pois koulusta, niin itsekseen tietty piti ne asiat opiskella ja lukea.
Koulutus painottui harjoitteluihin ja näyttöihin. Minun piti suorittaa neljä suullista tenttiä ja neljä näyttöä. Yksi kirja oli mikä tentattiin aika tarkasti. Alkuun tuntui, että mihin ihmeeseen sitä on tämän ikäisenä ryhtynyt, mutta kun vauhtiin pääsi, niin kaikki sujui hyvin. :D Nautin tosi paljon vuodesta, vaikka ei välttämättä ihan kauhean helppo ollutkaan. Kolme harjoittelua meillä oli ja kaksi niistä suoritin samalla koululla. Nyt sitten pääsin sijaiseksi kouluun missä olin kaksi harjoittelua ja sitä ennen olin vuoden jo ollut työkkärin rahoilla katsomassa minkälaista ohjaajan homma on. Eipä sitä enään viitsis tässä iässä lähteä opiskelemaan sen takia, että pitää opiskella. Kyllä sen mieleistä täytyy olla! Tosi opettavainen oli vuosi ja sen kannustamana uskaltauduin hakea kouluun ja nyt se on jo takana. Itselleni sattui aivan huippu kivat harjoittelupaikat!! Aivan mahtaviin ihmisiin sain tutustua matkani varrella.
En ollenkaan pois sulje mahdollisuutta, että vielä joskus opiskelisin lisää. Oli se vaan niin paljon kivempaa näin aikuisena, kun sillon kauan sitten. ;D On tullut kärsivällisyyttä lisää ja toki elämänkokemustakin. Meidän elämäntilanteeseen tämä oli juuri oikea aika mennä opiskelemaan, kun lapsetkin ovat jo niin isoja. Nyt me opetellaan ihan kunnolla tähän elämänmuutokseen, että äiti ja isi onkin molemmat töissä. :)

Villasukkia

Muutamia villasukkia on tullut vuoden aikana tehtyä ja opeteltua uudenlaisia kuvioita. :) Tässä nyt osasta sukista kuvaa.

Nuo Anelmaiset (missä on nauhat) opettelin silloin muutama vuosi sitten ja niitä tykkään edelleen tehdä. Oon tehnyt paljon synttärilahjoiksi eri värisinä ja joulupaketeistakin niitä löytyi viime vuonna. Juuri joululahjoja mietin ja sain yhdeltä ystävältä tilauksen näistä Anelmaisista. Viime vuonnakin hänelle sellaiset tein, mutta kun kyselin minkälaiset villasukat olis kivat, niin kuulemma samanlaiset, mutta eriväriset. :D Mielelläni sellaiset lahjapakettiin sujautankin. 50-v synttäreille olen monillekin tehnyt noita Anelmaisia ja kovin on tykätty malli ollut. Ensi joulunakin niitä tulee paketeista löytymään. Niissä kun on useampi lanka päällekkäin, niin ovat talvella ihanan lämpöiset.

Mökkisukat oli viime joulun jälkeen oikein hitti ja parit niitäkin tuli testattua. Kiva malli ja tykkään kyllä, mutta niitä tuli vaan kolmet tehtyä. Katsotaan löytyykö niitä sitten vielä useamman joulupaketista vai miten tässä käy.

Lyhyitä villasukkia tein keväällä ja annoin opettajille lahjaksi sekä ylioppilasruusun sijaan. Oli tosi koukuttava ja kiva malli. Opettajilta sain ihan henkilökohtaisen kiitoksen näistä sukista. Tuntui olevan heille tosi mieleiset. Näitä meinaan vielä tehdä lisää. Kädentaidot messuilla on piste mihin saa viedä itse tehtyjä joululahjoja vähävaraisille lapsille ja nuorille. Tämä malli voisi olla sellainen mikä nuorillekin olisi mieluisa.

Räsymattosukkia olen tehnyt monia, kun jää raitalankojen jämiä. Nää on ihan mun lempparisukkia tehdä, kun koskaan ei tiedä minkä väriset sukat tulee. Neiti juhlisti kahden ystävänsä kanssa kaikkien synttäreitä ja heille kaikille tein räsymattosukat lahjaksi. Oli ollut tosi mieleiset.

Elämäni ensimmäiset ylipolvensukat tein viime talvena. Käytöön niitä en heti ottanut, mutta nyt on ensi talveksi uudet sukat odottamassa. Töissä näin pitkät sukat ovat tosi tarpeen ja kun ne on ihan uudet, niin kyllä lämmittää.

Uusia ideoita on koko ajan mielessä, kun vaan ehtis toteuttaa. ;) Nyt on työn alla Joulun lapsi laatikoihin raitavillasukat ja vanhimman tyttöystävälle on jonossa lyhyet sukat. Tässä nyt seuraavia projekteja. Eipä sitä osaa olla ilman kutimiakaan. ;)