Opiskelua aikuisena

Harjoittelussa piti itse suunnitella ja lasten kanssa toteuttaa monia juttuja. Tässä yksi askartelu hetken malli.

Aloitin viime vuonna elokuussa opinnot TAKKissa. Opiskelin koulunkäynninohjaajaksi, koulutukseni kesti vuoden. Meidän luokassa oli opiskelijoita 19. Ennen kun kouluun pääsin, niin kävin läpi useamman päivän pääsykokeet. Ensin haku oli useamman sivun mittainen netissä ja toki piti pohtia miksi sinne kouluun haluan. Ensimmäinen päivä oli sellainen missä oli psykologin haastattelu ja psykologiset testit. Kirjoittelin ja kirjoittelin monta paperia ja rasteja ruutuun. Viimeinen tehtävä oli sellainen missä oli 200 väittämää ja piti miettiä koskiko ne itseään vai ei. Niistä kun pääsin eteenpäin, niin seuraavalla kerralla oli opettajan haastattelu. Sekä psykologi että opettaja kysyivät miksi nyt haen opiskelemaan ja toki paljon muutakin piti pohtia. Näiden jälkeen sitten tuli päätös hyväksymisestä! Voi sitä riemua, kun sen sain tietää!! Sitä fiilistä tuskin koskaan unohdan. ;)

Koulu kun alkoi, niin taas täytin itsestäni monta lappua. Mm. piti pohtia minkälainen opiskelija olen, miten opin jne. Lähipäiviä meillä oli elokuussa jonkun verrankin. Mutta sain hyväksi luettua aika paljonkin kaikkia vanhoja tietoja, niin minä sain tehdä nettiopintoja kotona sillä välin, kun muilla oli lähipäiviä. Opiskelu oli monimuotoista ja jos olit pois koulusta, niin itsekseen tietty piti ne asiat opiskella ja lukea.
Koulutus painottui harjoitteluihin ja näyttöihin. Minun piti suorittaa neljä suullista tenttiä ja neljä näyttöä. Yksi kirja oli mikä tentattiin aika tarkasti. Alkuun tuntui, että mihin ihmeeseen sitä on tämän ikäisenä ryhtynyt, mutta kun vauhtiin pääsi, niin kaikki sujui hyvin. :D Nautin tosi paljon vuodesta, vaikka ei välttämättä ihan kauhean helppo ollutkaan. Kolme harjoittelua meillä oli ja kaksi niistä suoritin samalla koululla. Nyt sitten pääsin sijaiseksi kouluun missä olin kaksi harjoittelua ja sitä ennen olin vuoden jo ollut työkkärin rahoilla katsomassa minkälaista ohjaajan homma on. Eipä sitä enään viitsis tässä iässä lähteä opiskelemaan sen takia, että pitää opiskella. Kyllä sen mieleistä täytyy olla! Tosi opettavainen oli vuosi ja sen kannustamana uskaltauduin hakea kouluun ja nyt se on jo takana. Itselleni sattui aivan huippu kivat harjoittelupaikat!! Aivan mahtaviin ihmisiin sain tutustua matkani varrella.
En ollenkaan pois sulje mahdollisuutta, että vielä joskus opiskelisin lisää. Oli se vaan niin paljon kivempaa näin aikuisena, kun sillon kauan sitten. ;D On tullut kärsivällisyyttä lisää ja toki elämänkokemustakin. Meidän elämäntilanteeseen tämä oli juuri oikea aika mennä opiskelemaan, kun lapsetkin ovat jo niin isoja. Nyt me opetellaan ihan kunnolla tähän elämänmuutokseen, että äiti ja isi onkin molemmat töissä. :)