torstai 19. helmikuuta 2015

Arjen tunnelmia


Lasten leikkipaikka


Mun tekemä laudeliina, jonka meinaan laittaa uuden kodin saunan seinään :)


Neidin tekemä Angry Birds pikkuveljelle


Uimapaikka


Meidän askartelut viime viikolta :) Neiti halusi tehdä pikkuveljelle Pikachu paidan, koska veljellä oli paha mieli korvatulehduksen ja räkätaudin kanssa, niin sisko halus piristää. <3 Kipumittarin neiti askarteli ja laittoi nallehelmen siihen, niin voi sitten meille vanhemmille ja veljilleen kertoa, että minkälainen on päivän kiputila. Toivon mukaan tuo helpotusta tähän kivun kertomiseen. :)


"Ihana" kaaos odotti kotiin tullessa.... Onneksi pian päästään nämä siirtämään toiseen paikkaan!! ;)

Kaksi viikkoa meni hurjaa vauhtia!! :) Perjantaina 6. helmikuuta lähdettiin koko perheen voimin lastenleirille. Kaksi vanhinta pääsivät ryhmien isosiksi ja toiseksi vanhin oli näyttelemässä ja vanhin kuvaamassa. Oli heillekin mielekästä puuhaa, niin viihtyivät todella hyvin. Itse touhusin vähän joka suunnalla, mutta kioskin pitäminen on sellainen mun hoidettava juttu ja on niin odotettu kohta lapsille. ;) Leiri sujui tosi hienosti ja tällä kertaa meillä oli todella rauhallinen porukka. Kaikki sujui todella hienosti ja loppujuhlassa pystyi hyvin näkemään kuinka kivaa meillä oli taas ollut.
Tuo leirillä olo on sellainen, mitä meillä odottaa koko perhe. Viikonloput ovat aina todella vauhdikkaita ja touhua täynnä, mutta niin kivaa!! Sanoinkin loppujuhlan jälkeen muutamille vanhemmille, että toivottavasti lapsilla on ollut yhtä kivaa, kun meillä ohjaajilla. :D Väsynyt, mutta onnellinen porukka lähti leiriltä pois. Syksyllä on luvassa sitten seuraavaa leiriä. Sen suunnittelemista aloitellaan tässä jo mahdollisimman pian, niin saadaan taas hieno leiri aikaan. :)

Leiriltä tulimme kotiin sunnuntaina ja pari koneellista pyykkiä pestiin ja kamojen vaihto toisiin, kun maanantaina suuntasimme taas koko perheen voimin uuteen juttuun, mutta tällä kertaa Kelan kuntoutukseen. Saimme alkuvuodesta päätöksen, että pääsemme koko perhe mukaan reumakuntoutukseen. Maanantai aamusta lähdimme jo hyvissä ajoin kotoa, että ehdimme klo 9.15 alkavaan ohjelmaan. Meidän kaksi vanhinta vähän miettivät, että mitä ihmettä he siellä tekee, kun ei ole ketään samanikäistä kaveriakaan tulossa. Tämä siis tiedettiin jo ennen sinne menoa. Ohjelmat kun käteen saatiin, niin kaksi vanhinta olivat sitä mieltä, että kiitos riittää ja sanoivat, että haluavat kotiin. Mutta kun menimme talon kierrokselle, niin siellä selviskin sitten tosi kivoja juttuja. :) Auditoriota saa varata aina sen ollessa vapaana, niin omille elokuvailloille. Tämä sitten toteutettiinkin kahtena iltana. Yksi koko perheen leffailta vietettiin ja sitten mieheni kävi katselemassa toiseksi vanhimman kanssa ihan kahdestaan leffaa.
Seuraava huippu juttu oli, kun uintia oli tiedossa kaksi kertaa lähes joka päivä. Kuntosali oli vapaassa käytössä ja kun mieheni ja kaksi vanhinta ovat täällä kotona kovasti siitä innostuneet, niin siellä kävivät sitten joka päivä. Talosta löytyi myös biljardihuone. Joten ei käynyt aika pitkäksi heillekään. :) Tämän lisäksi sitten tietty läksyt, jotka piti hoitaa viikon aikana. Sitten vanhin käänsi sen asian niin päin, että tää viikko otetaan ihan loman kannalta. Ja niin viihtyi koko perhe todella hyvin koko viikon.

Neidille oli omaa ohjelmaa tosi paljon. Kävi fysioterapeutin luona joka päivä ja oli ihan innoissaan, kun pääsi tekemään erilaisia juttuja, kun mitä oman fyssarin kanssa. Toimintaterapeutin luona käytiin yhdessä ja neiti yksin. Häneltä saatiin tosi paljon kaikkia pieniä arkea helpottavia apuvälineitä ja vinkkejä. Käytiin ostamassa neidille oma tyyny, sellainen muotoiltu. Onneksi niitä pystyi tilata sairaalan apuvälinekauppaan vai mikähän sen oikea nimike on... No, joka tapauksessa, nyt on tytöllä kunnollinen tyyny, josko saataisiin nuo niskat ja leukanivelet kuntoon senkin avulla. Kouluun saatiin lausunto, jossa suositellaan satulatuolia, saa nähdä kuinka sen kanssa käy, kun koulun se pitäisi kustantaa... Kynänpaksunnoksia ostin kuntoutuspaikasta kotiin sekä sellainen kananmunan kokoinen ja mallinen "stressipallo", joka vahvistaa ranteita ja sormia. Sekä sellainen pieni hierontajuttu, mikä voimistaa pintaverenkiertoa. Neidillä oli lääkärikäynti ja neljään vuoteen ensimmäinen kerta, kun jaloissa eikä käsissä ole tulehduksia!!!!!! <3 Niin mahtavaa!! Leukanivelissä on edelleen, mutta nyt ei tarvitse liikkumista millään tavalla rajoittaa, on ensimmäinen kerta tämän neljän vuoden aikana, kun näin saa tyttö vapaasti osallistua kaikkeen liikuntaan!! Johan neiti sitten kävikin luistelemassa. ;) Sairaanhoitajan kanssa oli koko perheen yhteinen juttu ja neidillä oli sitten muiden reumalasten kanssa oma tunti. Psykologin ryhmä, allasjumppaa, vapaata uintia ym. Neitiä hoidettiin ihan kokonaisvaltaisesti, mikä oli älyttömän hieno juttu!! Iltaisin me käytiin neidin kanssa askartelemassa askartelupajalla, mistä sitten kotiin tuotiinkin paljon kaikenlaisia juttuja. ;) Mutta itsekin pääsin vähän käsillä tekemään uusia juttuja. Oli ihanaa sekin!!
Seuraava kuntoutusjakso on jo varattu ja sinne menen luultavasti sitten kahden nuorimman kanssa, koska isot pojat eivät voi koko aikaa olla pois koulusta. Mutta sitten viimeiselle jaksolle me mennään varmaankin koko porukan voimin. :) Ihan tosi hieno kokemus oli tämäkin ja pääsin itse vaihtamaan ajatuksia muiden reumalasten vanhempien kanssa. Tosi vapauttava kokemus huomata, että ihan samojen ongelmien kanssa taistelee muutkin. Vertaistuki on äärettömän hieno ja tärkeä juttu!! Ja neitikin pääsi huomaamaan, että muutkin valitettavasti tätä sairautta sairastaa. Onnistunut viikko siis kaiken kaikkiaan oli meillä!! <3

Nyt onkin sitten palattu arkeen oikein rytinällä.... ;) Flunssan iski kaikkiin muihin paitsi toiseksi vanhimmalle. Itse olen lauantaista saakka sairastanut ja tänään lääkärireissu tiedossa, kun poskionteloissa tuntuu kurjalta. Mutta tämän sairastamisen keskeltä löytyi mahtavia uutisia!!!! Meidän vanhin sai nyt vihdoin ja viimein puhtaat paperit reumapolilta!!!!!! Vuosi on tutkittu ja tutkittu, mutta onneksi polvivaivat eivät ole reumasta johtuvaa!! Nyt voidaan huokaista myös hänen kohdallaan tästä asiasta. Neidillä piti olla viime viikolla leukanivelpunktio, mutta yhden lääkärin päätöksellä sitä ei tehtykään... Nyt tyttö kipuilee niin paljon, että suu ei meinaa aueta aamuisin, eikä tyttö pysty syödä mitään kovaa. Yhden aamun aamupala oli vauvasose ja mehua. Astmalääkettä ei pysty ottamaan, vaan itkun kanssa laittaa suun Volumaticiin kiinni. Sen suuaukko ei ole edes suuren suuri. Eilen kuitenkin tähänkin hyviä uutisia sen suhteen, että aloitetaan suun kautta kortisonit. Eipä tietty näitä mielellään syötä!! Mutta jos siitä tulisi apua edes sen verran, että suu rupeisi aukeamaan ja syöminen sujuisi. Ja magneettikuvaukseen neiti menee ilman nukutusta, kokeillaan josko onnistuisi. Yleensä ainakin kaikki on onnistunut, mitä hän on näissä jutuissa päättänyt. ;) Magneettikuvaus saataisiin tällä systeemillä sitten aikaistettua ja kortisonipiikit tarvitsis sitten vaan laittaa nukutuksessa. Olisi tosi huippu juttu!! :) Mutta hienoja uutisia siis saatiin meidän porukalle ja mä uskon todellakin, että nyt pikkuhiljaa rupee tää jatkuva kipuilukin helpottamaan!!! <3 Neidin pistettävä lääke on auttanut pitämään kurissa nuo tulehdukset muista nivelistä, paitsi tosiaan noista leukanivelistä. Eiköhän tyttö saada täysin kivuttomaksi, näin mä uskon!!! :)

Ensi viikolla sitten vihdoin päästään uuteen kotiin!! <3 Kyllä näiden laatikoiden keskellä ei oo kauheen kivaa olla.... Mutta ei oo enään montaa yötä, kun maanantaina avaimet saadaan!! Ihanaa!! <3

Tämän pitkän tekstin myötä toivottelen oikein ihanaa viikonloppua ihan kaikille!!! <3 <3

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä lähestyy


Ystävänpäivää juhlistetaan jo ensi viikolla. :) Helmikuu siis puolivälissä. Olen paljon viime vuoden aikana miettinyt, että mitä ystävyys on. Mitä se teidän mielestä on? Eikä se ystävänpäivä ole ainoastaan yhtenä päivänä vuodessa, vaan sehän on ihan jokaisena päivänä. <3

Ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut, mutta ystävä ei myöskään häviä rinnalta vaikeina aikoina. On niin mukavaa, kun voi kertoa miltä oikeasti tuntuu. Mutta olla myös kuulevina korvina silloin, kun niitä tarvitaan. Koska kaikilla on elämässä välillä hankalampaa, mutta niitä ihania ilonhetkiä löytyy myös paljon.

Ystävä voi olla vanhempi, nuorempi, se ei katso ikää. Kun ollaan samanhenkisiä, niin se riittää. Kun on jotain yhteistä, niin ystävyys alkaa silloin luonnollisimmin. Eihän se toki aina näin ole, mutta usein kuitenkin. Kun on niitä yhteisiä mielenkiinnon kohteita, niin ystävyys saattaa sitten siitä lähes huomaamatta alkaa. Ystävyyttä ei solmita vielä viikossa, vaan siihen tarvitaan aikaa enempi. Että oppii tuntemaan toista paremmin ja oppii luottamaan.

Itselläni on muutama todella hyvä ystävä ja olen todella kiitollinen heistä. <3 Kun tulee kurja fiilis tai haluaa keskustella jostain, niin silloin on mukava turista ystävän kanssa puhelimessa ja aina tulee parempi mieli. Eihän se toki aina niin mene, mutta helpottaa, kun saa purkaa ajatuksia. Jaettu suru puolittuu. Eikä sitä koskaan voi oppia tuntemaan ketään, jos ei puhu mistään kovinkaan syvällisistä asioista. Siinähän sitä oppii tuntemaan toista ja ymmärtämään asioita ihan toisella tavalla. Joskus sitä kaipaa myös neuvoa ja tukea ystäviltä. Joskus joutuu tehdä hankalia päätöksiä ja niistä on mukava jutella, kun ainakin itse ajattelen asioita niin kovin yhdeltä kantilta, kun jonkun muun kanssa keskustelee, niin saa vähän toisenlaisiakin ajatuksia.

Tähän loppuun vielä runo ystävyydestä, varmaan joka vuosi sen oon kirjoittanut, mutta se on mun mielestä vaan niin kaunis:

"Monta on kaunista, monta on hyvää,
vain yksi on parasta, tunnetta syvää.
Suuri on ihme, myötäelämisen taito,
se on vain ystävällä, jonka sydän on aito."

Oikein mukavia helmikuisia pakkaspäiviä kaikille!! <3