tiistai 20. syyskuuta 2016

Nielurisaleikkaus






Meillä on muutamat viime viikot mennyt vähän tässä sairastellen. Se on selkeesti syksy. ;)
Elokuun 29. päivä meidän nuorimmaiselta leikattiin kita- ja nielurisat. Leikkaus sujui tosi hyvin, eikä mitään vahvoja kipulääkkeitä tarvittu ollenkaan, pärjättiin panadolilla ja pronaxenilla. Aattelin, että menipä tämä hienosti ja toipuminen sujui tosi hyvin. Keskiviikkona leikkausviikolla alkoi räkätauti, ilmeisesti poimittu matkalta, koska kukaan muu meidän perheestä ei sitä saanut. Mutta senkin kanssa siinä pärjäiltiin ihan hyvin. Ensimmäinen viikko piti olla ihan rauhassa ja syödä kylmiä ja sosemaisia ruokia, ettei haavat aukea. Nuorimmaisen kanssa tehtiin tehtäväkortteja, luettiin, katseltiin telkkaria, kuunneltiin satu cd:tä ja hän tykkäs kovasti itse lukea Aku Ankkoja. Lainattiin kirjastosta etukäteen iso kasa kirjoja, cd:tä ja leffoja. Viikko sujui niin hyvin, etten ollut pystynyt edes kuvitella! :) Nuorimmainen oli paikoillaan, eikä edes halunnut touhuta. Sitten viikonloppuna lueskelin mitä viikon aikana oli koulussa tapahtunut ja maanantaille oli suunniteltu metsäretki. Ajattelin, että silloin ei vielä viitsi laittaa kouluun, kun juokseminen ja kova rasitus oli vielä toisenkin viikon kiellettyjen listalla.

Maanantai-iltana oli syöty iltapala ja käyty pesuilla ja laitettu nuorimmainen nukkumaan. Leikkauksesta oli siis kulunut viikko. Nuorimmainen oli todella levoton, eikä meinannut millään rauhoittua omaan sänkyyn. Itse olin sen maanantain jo töissä ja mieheni oli nuorimman kanssa kotona. Ihmettelin hänen levottomuuttaan, mutta saatettiin sänkyyn useamman kerran ja peiteltiin. Kunnes myöhään illalla alkoi kuulua aivan hysteeristä huutoa. Yritettiin isojen kanssa etsiä, että missä pikkuveli oli. Vessasta hänet sitten löydettiin ja kurkusta oli alkanut vuotamaan verta. Sitä tuli ihan reippaasti. Siitä sitten puettiin reippaasti vaatteet päälle ja napattiin pari Aku taskaria mukaan (itselleni pakkasin kutimet mukaan ;)) ja suunnattiin kohti Acutaa, täällä meidän paikkakunnalla kun ei ole mikään päivystys auki ja ohjeessa oli, että Acuta päivystää, jos jotain tulee. Otin mukaan kasan jääpaloja ja kipon. Niitä sitten nuorimmainen imeskeli matkan ajan ja verentulo sitten lakkasi ennenkun päästiin perille. Mentiin sairaanhoitajan luokse ja hän sanoi, että tässä kohtaa voi leikkaushaavat aueta, kun peitteet päältä rupeaa lähtemään. Olihan tästä meille sanottukin, mutta todettu myös, että tämä on erittäin harvinaista, että vuotamaan rupeaa. Sairaanhoitaja sitten oli kuitenkin sitä mieltä, että lääkärille kannattaa käydä se näyttämässä. Mentiin sitten odottelemaan lääkärin vastaanottoa.
Kello 2 yöllä sitten alkoi kurkku uudelleen vuotamaan. Ei oltu siihen mennessä vielä päästy lääkärille. Kävin kysäsemässä sairaanhoitajalta, että oliskohan jo mahdollista päästä lääkärille. Hän katseli meidän tietoja ja sanoi, että olettepa kohtuuttoman kauan joutuneet odottamaan, yli 2 tuntia. Päivystyksen ajaksi tämä ei kyllä ollut mikään pitkä. Soitti sitten sairaanhoitajalle, joka haki meidät samantien. Päivystävä yleislääkäri ei osannut sanoa tilanteeseen mitään, vaan meidät ohjattiin päivystävälle korvalääkärille. Ennen sinne menoa oli nuorin saanut pahoinvoinninesto piikin ja kanyylin käteen. Hän oli kuivunut siinä kohtaa jo jonkun verran, joten kanyylin kautta nesteytys oli todellakin paikoillaan. Nuorimman äänikin hävis tässä kohtaa, kun jotain siellä kurkussa oli lähtenyt liikkeelle.
Korvalääkärille kun päästiin, niin hän sitten imi kurkusta paloja pois ja sanoi, että seuraavana aamuna leikkaussaliin ja poltetaan verisuonet ettei vuoda. Klo 3.30 me päästiin osastolle ja nukuttiin muutama tunti, onneksi nuorin saikin nukuttua. Itse nyt nukuin miten nukuin. ;) Klo 7.30 tultiin ottamaan labroja, kun yöllinen hemoglobiini oli anemian puolella. Ja nämä nyt kuuluu rutiinijuttuihin siellä sairaalassa. Samantien sitten tuli myös korvalääkäri ja sanoi, että he vielä palaveeraavat ja pohtivat tätä leikkausta. Me jäimme siis odottelemaan.
Aamupäivän aikana sitten selvisi, että edelleen pitää olla syömättä ja juomatta, että leikkaus tehdään heti, kun on vapaata leikkaussalissa. Klo 13 aikaan sitten oli sopiva väli ja toimenpide saatiin hoidettua. Sitten taas jatkettiin jätskikuurilla. :D Nuorin oli tässä kohtaa jo ihan täysin kyllästynyt koko jätskiin. ;) Mutta onneksi suostui syödä. Hoitaja kun sanoi, että kotiin pääsee muutaman tunnin päästä ja sitä ennen täytyy syödä ja juoda ja käydä vessassa. Nämä sujuivat tosi hienosti ja sitten päästiinkin vielä illasta kotiin. <3 Oli kyllä ihanaa päästä sieltä pois!! Päivän aikana neiti itse kävi hoitamassa oman labransa ja oli myös tehnyt veljensä kanssa ruokaa. Onneksi meillä on jo noin isot lapset, niin hetken aikaa pärjäävät keskenään!! :)

Tästä toipuminen sujuikin sitten tosi hyvin!! :) Kaksi viikkoa tuli koulusta "lomaa" nuorimmalle. Soitettiin sitten leikkaavalle lääkärille ja kerrottiin asiasta, koska hyvähän hänen on tämä tietää. Hän sitten totesi, että 2,5%-3% leikatuista saavat tuon verenvuodon. No, ikävästi se sattui meidän kohdalle, mutta onneksi siihenkin saatiin apu ja kaikki meni hyvin. Nyt nuorin jo touhuilee ja hyppii ja juoksee ja on niinkun mitään ei oliskaan tapahtunut. <3
Jäämme seurailemaan, että miten tämä leikkaus nyt auttaa krooniseen poskiontelotulehdukseen ja angiinoihin. Toivon mukaan ne olisi nyt taakse jäänyttä elämää. Näin me todellakin toivotaan!! <3

Oikein aurinkoisia syyskuun päiviä kaikille!! <3