tiistai 27. toukokuuta 2014

Arvontaa Mintun blogissa



Aivan ihanassa blogissa on arvontaa tiedossa!! <3 Kävin itse osallistumassa arvontaan. Suuri valinnanvaikeus kyllä oli, että jos voittaisin, niin minkä seinätarran valitsisin. Arvontaan pääset täältä MINTUN MIETTEET. Tai blogin uusi nimi on Vihreän talon tunnelmaa. Mutta tuosta mun linkistä pääsee sinne suoraan. Designtarran kanssa yhteistyössä on tuo arvonta. :) Kannattaa lukea kyllä muutenkin Mintun postauksia, taito kirjoittamiseen todellakin löytyy. Käykää kurkkaamassa!! :)

Pitkästä aikaa kuulumisia


Menneet kaksi viikkoa ovat olleet täynnä touhua ja tohinaa!! :D Miehelläni oli oma toimisto tuossa kävelymatkan päässä kotoa, nyt päädyttiin siihen, että tyhjennetään se ja raivataan kotiin pieni työnurkkaus. Kun haluaa yhden jutun tehdä, niin sehän tarkoittaa, että sitten täytyy raivata ja raivata. ;) Kun jonkun siirtää, niin sitten toinen ja toinen ja toinen..... Kaikissa huoneissa siirretty kaikki huonekalut uusiin paikkoihin ja kaikki tavarat läpi käytynä. Ihan niinkuin olisi muuttanut!! :D Myös ulkovarastosta lähti kaikki roskat kaatikselle ja sinne pääsee jopa sisälle. :D Mutta nyt saadaan nauttia. Josko seuraava projekti olisi sellainen, että saisi ne siemenet sinne maahan. ;)

Toiseksi vanhin on ollut koko kevään näytelmä projektissa mukana ja päästiin seuraamaan hänen näytelmäänsä. Kyllä voi äiti olla ylpeä lapsestaan!! <3 Ja tottakai ihan kaikista muistakin!! <3 Itse en olisi 13-vuotiaana kyllä mennyt mihinkään näyttelemään. Ei olisi käynyt mielessäkään. Rohkea on poika ja pitkät vuorosanat osasi ulkoa. Oli niin kiva olla katsomassa!! <3 Mä kävin katsomassa ensi-illan, mieheni vanhimman kanssa yhden näytöksen ja mä menin vielä toiseenkin näytökseen neidin kanssa, kun oli kiva toinenkin kerta se katsoa. ;) Sain otettua myös ison kasan kuvia toisessa näytöksessäni, koska ensi-illassa loppui akku.... :( Kyllä harmitti!!!! Mutta onneksi nyt sentään saatiin otettua. Jää tosi kiva muisto niistä!!

Nuorimmainen auttamassa ulkovaraston siivouksessa
Vanhimmalla oli tet-harjoittelua toissa viikolla 3 päivää ja oli kylpylässä, joten saimme sitten sinne kylpylään koko perhe lahjakortin, joka piti käyttää kuun loppuun mennessä. Siellä kävimme eilen polskuttelemassa, joka oli jo kolmas kerta kuukauden sisään. Ollaan saatu yksi lahjakortti aiemminkin ja viime viikolla oli reumayhdistyksen tapaaminen kylpylässä. Nyt on polskuteltu sitten oikein urakalla!! :)

Tykkimäellä kävi mieheni kolmen lapsen kanssa ja kahden lainalapsen. Heillä oli tosi kiva reissu ollut!! Ja miksei olisi, aurinko paistoi ja oli ollut tosi sopivan lämpöistä. Lapset nauttii tämmöisistä tosi paljon. Mä jäin meidän toiseksi vanhimman kanssa kotiin, kun hänellä oli se esiintyminen ja sitten oli ihan puolikuntoinen, kun juuri oli kipeenä ollut.


Nuorimman kerhossa oli kevätkirkko viime sunnuntaina, jossa olimme koko perheen voimin. Haikein mielin siellä olimme, koska 11 vuoden kerhoilu urakka oli siinä. Nuorimmainen lähtee eskariin syksystä ja alkaa ihan uudet kuviot. Tänään pääsi vielä eskariin menevien retkelle ja oli ollut niin tosi kiva reissu. <3 Ihana juttu!! Ihania muistoja näistä jää aina!!

Rippijuhla asiat on hyvällä mallilla, vielä kun keksin tarjottavat loppuun saakka, niin hyvä on!! Tilasin netistä kertakäyttö pöytäliinat, vähän violetteja koristeita ja kukkakimpun tilasin. Vaatteet on nyt kaikille hankittuna!! Onpahan iso, iso stressi poissa. Ensi maanantaina sitten lähtee vanhin leireilemään. Jännittävää kyllä!! Toivottavasti kaikki hyvin sujuu!!


Tänään oli aikamoinen päivä, kun neidillä punktoitiin ekaa kertaa leukanivelet. Meidän reumalääkäri antoi lapsillemme diagnoosin kipuherkät lapset. Sanoin, että eivät todellakaan ole, koska itse hakevat kylmäpussia yöllä pakastimesta, kun kipua on paljon!! Ja yhtään ei valiteta, vaikka kipua olisi missä. Ainoa, mistä neiti on itkenyt, niin nuo leukanivelet, joita on podettu jo kaksi kuukautta. Tänään sitten mieheni oli neidin kanssa sairaalalla ja suupolin lääkäri tekee nuo hommat. Lääkäri oli joutunut lisäämään neidille nukutusainetta ja särkylääkettä kesken toimenpiteen, koska tyttö oli hypännyt taaksepäin unissaan. Tuskin kukaan tuolla lailla toimisi, jos siellä ei oikeesti mitään kipua olisi!!!! Kyllä niin suututtaa tuon reumalääkärin kommentit/arvioinnit. Hän ei olisi vieläkään sitä punktiota tehnyt. Mä niin kovasti odotan, että meidän oma reumalääkäri palaisi töihin ja mä saisin ihan inhimillistä kohtelua!! Harmittaa vaan tosi paljon, kun koulusta poissaoloja on ollut niin kovin, kovin paljon. Ja ihan turhan takia... :( Syksystä ehkä sitten uudet kuviot, aika näyttää.

Oma työkokeiluni alkoi eilen ja on ollut kyllä tosi kivaa!! :) Paljon tietty uusia asioita, mutta työ itsessään kivaa. Työkaverit ovat myös tosi mukavia. Seuraavan kuukauden siis työelämässä ja ehkä mahdollisesti syyskuussa lisää. Mutta sen sitten aika näyttää!! Nyt mennään kuukausi ja heinäkuun alussa vielä työkkärin kurssin viimeinen päivä. Sit nautitaan heinäkuussa lomasta ja elokuussa juostaan sairaalajuttuja, neuvolajuttuja ym. Tiedossa jo, mutta niistä ei oteta stressiä!! :D Ne menee ihan omalla painollaan. Nyt taas tuli romaani kirjoitettua....

Oikein mukavia toukokuun viimeisiä päiviä kaikille!! <3 Kohta juhlitaan ylioppilaita ja aloitetaan kesälomaa!! <3

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Makean leivonnaisen resepti vaihto


Kun nyt muuallakin vaihtoja, niin mä kans!! :D Eli ideana olisi lähettää mulle oma lemppari resepti. Ajattelin sen verran rajata, että olisi makea leivonnainen. Niin olis vähän jotain samaa tyyliä kaikki. Mutta tämä vaihto toimisi niin, että niin monta osallistujaa kun tähän tulee, niin jokainen lähettäisi mulle yhtä monta kopiota omasta reseptistään. Sekä samaan kuoreen postimerkillä ja omalla osoitteella varustettu kirjekuori, että voin sitten lähettää kaikkien lemppari reseptin kaikille. Ja kun kaikki ovat omansa mulle lähettänyt, niin mä jaan ne ja lähetän kaikille osallistujille kaikkien reseptit. Oliko hyvin monimutkaisesti selvitetty? :D Saako tästä ohjeesta jotain tolkkua? Paperi saisi olla A4:n kokoinen ja puoliksi taitettu, mutta koristella saa, jos niin haluaa. Kommentoikaa tähän postaukseen, jos joku haluaa mukaan lähteä!! Ja laittakaa sähköpostia tuohon blogiosoitteeseen. Vaikka et omistaisi blogia, niin tähän vaihtoon voi osallistua, mutta kommentoikaa tähän postaukseen, että mä muistan katsoa sähköpostiani. :)

Oikein ihanaa sunnuntaita ihan jokaiselle!! <3

perjantai 16. toukokuuta 2014

Suklaakakku


SUKLAAKAKKU
(Maizena kakku)

gluteeniton ja maidoton

200 g margariinia (jos teet maidotonta, niin tarkista, että margariinikin on maidoton)
200 g suklaata (mä itse käytin Pandan hurmaava tummasuklaata, se on maidoton)
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl maissitärkkelystä
1 tl leivinjauhetta

Margariini ja suklaa sulatetaan kattilassa (mä sulatin vesihauteessa) ja annetaan jäähtyä. Munat ja sokeri vaahdotetaan. Lisää munavaahtoon ensin jauhot ja siten suklaaseos. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun (esim. kaakaojauhe tai maissiryynit) vuokaan. Paista 200 asteessa n. 30 min. Kakun kuuluu jäädä keskeltä kosteaksi. Koristella voi mustikoilla ja tomusokerilla.

Itse tein päivää ennen kakun ja maistui hyvältä vielä seuraavanakin päivänä. :)

torstai 15. toukokuuta 2014

Reumaperheen elämää


Nyt vähän täytyy taas purkaa tätä omaa mieltään, kun asioita vaan tulee ja tapahtuu... Elämä reumalasten kanssa on välillä hiukan haasteellista... Arkeen kun kuuluu niin paljon kaikenlaista. Toki, kun mä just vähän aika sitten kirjoittelin Kelaa varten vammaistukihakemukset (tosin meidän toiseksi vanhin sanoi mulle, että äiti miksi sä semmoiseia haet, kun ei me olla vammaisia. Hakemuksen nimi vaan nyt on tuollainen ja kattaa sisälleen vaikka mitä), niin piti ihan pysähtyä ja miettiä, että mikä on sellaista, mikä kuuluu meidän arkeen ja mikä ei kuulu pitkäaikaissairaan lapsen arkeen. Niin ne asiat vaan löytää paikkansa oman arjen keskellä. Monista alkuun kauhulla ajatelleista asioista tuleekin normijuttuja. En mä osaa enään ajatella mitään epänormaalina. Noissa hakemusten teko hetkissä se on hiukan haasteellista, koska silloin saattaa tulla vääränlainen teksti... Neidin osalta ratkaisu on tehtynä seuraavaksi vuodeksi eteenpäin ja toiseksi vanhimman päätöstä vielä odottelen, vaikka molemmat viety täsmälleen samana päivänä. En ymmärrä, että miten voi olla mahdollista, että näin eri aikoihin voikaan ne tulla.

Tämä suuren suuri raha aiheuttaa myös kateutta. Kuulee toisilta ihmisiltä, että miten teillä voi olla tiukkaa, vaikka valtiokin auttaa. Hmm.... Tämä alin vammaistuki on suuruudeltaan vähän vajaa sata euroa. Kun käymme lääkärissä, niin erikoislääkärin palkkio on n. 150€-200€. Riippuen aina, että mitä tehdään ja kauanko ollaan. Tähän päälle lääkekustannukset, jotka täytyy ensin itse maksaa ja sen jälkeen hakea vakuutusyhtiöstä. Näiden rahojen saaminen kestää n. 3 viikkoa ennenkuin ne palautuu takaisin meille. 14 päivän yksi astmalääke maksaa meille Kela-korvausten jälkeen 17€. Tähän reseptiin tarvitaan lääkäriltä omanlainen merkintä, että emme saa vaihtaa lääkettä halvempaan versioon. Ilman tätä merkintää lääkkeen hinta olisi 25€. Verikokeet yksityisellä maksoi viimeksi käydessämme n. 550€. Eli kyllä aika turhaa on ihmisten kateus. ;) Hakemuksia mä eräänä päivänä kirjoittelin 7 tuntia ja toisena päivänä 4 tuntia. Sori tämmöinen rahasta puhuminen!! Kun raha vaan on sellainen, mistä ei saisi koskaan, eikä missään puhua. Nytpä mä laitoin asioita ylös!! Ja piti vaan ihan pistää ylös asioita itselle, kun joskus näitä tulee mietittyä. Näin ne on helpompi sisäistää. ONNEKSI meillä on vakuutus olemassa!! Ilman sitä oltaisiin kyllä vielä suuremmissa ongelmissa. Toki joskus se 3 vko:a on pitkä aika... ;)

Aina sen alkushokin jälkeen, kun on tiedon saanut oman lapsen sairastumisesta, niin pysäyttää ja ehkä pelottaakin. Onneksi netissä on vertaistukea saatavissa ja nyt on monilla paikkakunnilla myös reumayhdistyksiä, joissa toimintaa myös lapsiperheille. Aivan mahtavuutta sellainen!! Lapset huomaavat, että eivät ole tämän maan ainuita sairastuneita. Eikä se vertaistuki meille vanhemmillekaan yhtään pahasta ole. On ihanaa jutella ihmisten kanssa ja kuulla, että kuinka muilla homma toimii. Ensi viikolla meillä on tiedossa kylpyläreissu reumayhdistyksen kanssa. Sitä meidän lapset odottaa ihan älyttömän paljon. Ja mikäs sen parempi liikuntamuoto, kun uinti. Vaikka nivelet olisi tulehtuneet, niin uimassa saa käydä. Toki järki kädessä siinäkin hommassa. Jos ihan kauhean paha olla ja kovat kivut, niin ei me silloin olla menty. Viime kesänä käytiin järvessä joka ikinen ilta. Lapset menivät iltauinnille ja neidin nivelet olivat tosi hyvässä kunnossa. Oltiin aina sen verran, että jäähtyivät kunnolla. Toivon mukaan tulevanakin kesänä pääsemme uimaan!! Yöt olivat paljon rauhallisempia, eikä ollut kipua ja särkyä.

Meidän pari viikkoa on ollut hyvin vaihtelevaa... Ihan laidasta laitaan kipujen kanssa. Kahteen viikkoon on mahtunut reumapolikäyntiä ja kerta viikkoon kolmen lapsen fysioterapia, apteekkireissuja (kun ei koskaan muista ostaa kaikkia lääkkeitä kerralla...), labrakäyntejä kahden kanssa ja puhelimessa oon istunut vaikka kuinka paljon ja soittanut ja selvittänyt asioita. Yllättävän paljon kuluu aikaa myös sähköpostin kanssa. Sitä kauttakin on asioita selvitelty paljon. Kun neiti on pois koulusta, niin meidän täytyy ilmoittaa tietty omalle opettajalle, mutta myös taksikuskille ja koulun keittiölle. Neidillä kun on oma ruoka, ettei turhaan sitä tehdä. Nyt on mieheni kanssa jaettu asioita ja toinen hoitaa tietyt jutut ja toinen tietyt. Ettei koskaan pääse käymään niin, että kukaan ei ole ilmoittanut tai niin, että molemmat ilmoitetaan. Toki, eihän molempien ilmoittaminen ole vaarallista. Mutta sen verran nololta tuntuu, ihan niinkun ei kotona keskusteltaisi asioista. ;P Järjestely on toiminut loistavasti! Laskin tässä ihan huvikseni tuon meidän koululaisten poissaolotuntimäärän yhteensä... Se oli melkein 600 tuntia. Ei siis mikään ihan pieni määrä. Eipähän tartte ihmetellä, että mihin se mun aika on kulunut. ;) Kotikoulu on aika kova sana täällä... Onneksi mä vielä jotain asioita muistankin!! :D
Meidän toiseksi vanhimman tablettilääkitys vaihdettiin pistosmuotoiseksi ja se aiheuttaa myös oman haasteensa. Minä eikä mieheni saada pistää häntä. Kouluterkka on pistänyt kerran ja viime viikolla poikani pistin itse!! Siis minun piikkikammoinen lapseni pisti itse, eikä kuulemma ollut paha juttu ollenkaan. Mahtavaa!! :) Emme joudu siis koko kesää juosta omassa tk:ssa pistämässä lääkettä, vaan hän osaa itse sen kotona pistää. Toki tarkkana sen piikin kanssa täytyy olla, koska se on sytostaattia. Ja roskat täytyy viedä apteekkiin. Mutta siihenkin tulee ihan varmasti oma rutiininsa.

Neidille on tullut leukaniveliin tulehdukset, joka on ihan uusi juttu meille. Tämä tuo oman haasteensa jo ihan pelkästään ruokailuihin... Kivun ollessa pahimmillaan, niin täytyy ruuan olla pehmeetä. Mitään ei pysty pureskella ja kun särky kovaa, niin yöt menee valvoen... Toissa yönä klo 5 neiti tuli herättään meidät ja sanoi, että ei pysty nukkua, kun särkee. Kaivettiin sitten kylmäpussi pakastimesta, että vähän helpotti oloa ja sai hetkeksi aikaa vielä unta. Lonkkakipu on tullut takaisin kahden vuoden jälkeen. Kahteen vuoteen ei ole neidillä ollut mitään vaivaa lonkissa. Nyt on, valitettavasti... Kylmäpussilla on tullut haudottua lonkkaakin. Toissa päivänä soittelin reumapolille ja kerrottiin tilanne, sieltä sanottiin, että he palaavat asiaan kunhan saavat selvyyden, että koska sinne päästäisiin taas. Eilen sain soiton ja saimme punktioajan nukutuksessa kuun viimeiselle viikolle. En tykkää piikeistä, enkä nukutuksesta, mutta siitä, että tyttö saa avun. <3 Hymykin vilahti eilen tytön kasvoilla!! On kuitenkin helpotusta tiedossa. Kesä edessä ja hoito takana. :)

Tälle kesälle meillä ei tule tramppaa pihaan, mutta meinataan pistää kasvamaan salaattia ym. Niiden kasvua on sitten kiva katsella. :) Neiti kyllä kovasti oli sitä mieltä, että kun tramppaa ei laiteta, niin laitetaan uima-allas. :D Kahluualtaan lupasin, mutta en mitään suurta uima-allasta. Siitä on niin monella ollut kovasti työtä, kun on ruvennut keräämään levää. En oikein välitä sellaiseen homman ryhtyä. ;) Akvaarion levän siivoaminen oli ihan riittävä projekti mulle. :D Kun ei akvaariota enään ole, niin ei huvita levien peseminen. Se kun jämähtää kiinni niin kovaa. Pieni allas on sopiva meille.

Tuli pitkä teksti, enkä tiedä jaksaako kukaan tätä lukea, mutta nyt oli pakko vähän purkaa ajatuksiaan tänne. ;) Onko täällä lukijoissani ketään, joka seuraa läheltä reumaa sairastavan elämää? Olis ihan kiva kuulla, että miten muualla hommat hoituu.

Oikein ihanaa toukokuista torstaita!! <3

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kaikenlaisia juttuja


Kevät on jo pitkällä!! <3 Ihanaa, kun on valoa, vaikka välillä onkin rakeita ja räntää sadellut. Sitä vesisadetta olisin kyllä kaivannut, mutta eipä ole näkynyt... Josko joku päivä sellainenkin yllättäisi!! :) Siitepölyt kun ei ole kivoja kavereita...

Meillä on tapahtunut paljon ja kaikenlaista. Tosi kivoja ja ihania juttuja, mutta valitettavasti myös niitä ei niin kivoja juttuja... Onneksi kaikesta on selvitty ja nyt iloisella mielellä eteenpäin!! :)

Synttäreitäni juhlittiin eräänä sunnuntaina ja vietettiin perheen kanssa koko päivä!! <3 Mieheni teki ihanaa ruokaa ja käytiin polskuttelemassa kylpylässä. Kyllä meinaan piristi tosi paljon mieltä!! Lapset olivat aivan innoissaan, nuorimmainenkin haluaa aina laskea isosta liukumäestä ja hyvin se sujuikin toiseksi vanhimman kanssa. Ihan yksin ei vielä voi laskea, onneksi hän itsekin sen asian on ymmärtänyt. Lämmin ja iso kiitos Mintulle ihanasta synttäriyllätyksestä!! <3

Viime sunnuntaina me oltiin vanhimman ripari-infossa ja siitäkös meinaa iskeä pienoinen stressi, kun pitäisi ne juhlat saada aikaan... Huh!! Nyt on kutsukortti tehtynä, mutta ei kyllä mitään muuta... Onneksi sentään vaatteita on osalle jo ostettuna, itselläni vaan ei ole vielä mitään. TOIVOTTAVASTI jo pian löytyisi!! Se on aina niin kamalan vaikeeta... Eikä viitsisi kovin paljoo maksaakaan, kun eipä niitä juhlavaatteita montaa kertaa tule käytettyä. Tälle kesälle kyllä löytyy muitakin juhlia, joten sinänsä hyvä aika ostaa! :) Vähän reilu kuukausi aikaa rippijuhliin.... Jännitystä siis ilmassa, että kuinka saadaan kaikki hoidettua!!

Nyt alkaa kotona suuri raivausoperaatio.... Miehelleni täytyy saada jonnekin nurkkaan työpiste ja vanhin haluaa tulla alas nukkumaan. Hänelle välillä nuo rappuset tuottaa vaikeuksia kävellä, niin kokeilemme nyt tämmöistä ratkaisua. Sitten meinaamme laittaa miehen toimiston kokonaan pois, joten pienoinen urakka siinäkin, että mihin kaikki saadaan mahtumaan. Suurin osa varmastikin tavaroista lähtee kokonaan pois eli jäävät tavarat varmasti mahtuu tänne kotiin. Keittiön jo sain kuntoon!! :) Se on jo paljon se!! :D Tänään vähän lisää raivataan ja laitetaan eteenpäin iso määrä tavaroita. Eipä ihminen ihan kaikkea tartte!! Onneksi syksyllä tehtiin muutto ja silloin iso kasa tavaraa laitettiin pois. Mutta kyllä sitä varmasti vielä sellaisia tavaroita löytyy, mitä ei tänne jää!!

Oikein ihanaa keskiviikkoa ihan jokaiselle!! <3