Jokohan vois huokasta?

Muutama tuubihuivi (jotka kauheen vaikeet kuvata) ja yksi kokeilu pääpannasta

Ensimmäinen kuumeeton päivä lähes kahteen viikkoon!!! :) Ihanaa!!! <3 Tänään alkoi arki ihan normaalisti ja kaikki kolme koululaista lähtivät kouluun. Olipahan sitten vuorossa äidin pyykkipäivä. ;) Eipä ollut kasat mihinkään hävinneet... Kiltisti odottivat mua pyykkikaapissa! Viime viikolla ei juurikaan kone pyörinyt, kun kukaan ei jaksanut olla oikein pystyssä ja toisaalta eipä sitä pyykkiä ihan kauheesti tullutkaan, kun yökkäreissä lähes tulkoon oltiin. Kova oli tauti, kun niin monella oli kuume 39 ja nuorimmalla melkein 40. Influenssaa kyllä ihan varmasti, onpahan sekin sitten sairastettuna. Nyt meille ei kiitos yhtään tautia enään!! :)

Tällä viikolla onkin sitten hulinaa tiedossa, samoin varmaan puuhaa riittää ens viikolle. Tällä viikolla on vanhimman kummi-isovanhempi synttärit lauantaina, jotka piti viime lauantaina viettää, mutta jostain syystä päivä vaihtui. Sinne jotain valmisteluita tarttis tehdä. Ainakin leipomisia voi tehdä jo etukäteen. Ja ehkä tätä pienoista kaaostakin raivattua saa ennen sitä. Onneksi sentään jotain jo saatiin eilen ja tänään tehtyä. Huh! En muista, että kotimme olisi ollut tuollaisessa kaaoksessa, kun se nyt oli. Varmaan viimeksi silloin, kun koko porukalla podettiin noroa, joskus monia vuosia sitten. No eipä kovasti ole ollut tunkua myöskään vieraiden suhteen.

Torstaille on varattuna kirppispöytä, jonne olen kaivanut kaikenlaista kamaa. Kyllä sitä voikin kertyä nurkkiin kaikenlaista! Joita muka joskus ehkä saattaa tarvita. No nyt ei enään tarvita! :D Meillä ei kyllä ihan kauheesti tuota säilytystilaa ole, joten ylimääräisiä kyllä ihan tasasin väliajoin laitetaankin pois. Vaatteet kiertää ystäväperheiden kanssa, on muuten tosi ihana juttu! Ne tavarat, mitkä ei siellä kirpparilla kaupaksi mene, niin vien sitten meiltä pois.

Sunnuntaina lähtee mieheni ja toiseksi vanhin kauan odotettuun leirikouluun! :) 6 vuotta tässä onkin kerätty rahaa ja nyt on sitten työt tehtynä ja palkinto odottaa. Mieheni lähtee sinne, kun toiseksi vanhinta en ehkä uskalla lähettää yksin matkaan. ;) Yksi hiihtoreissu koulun kanssa teki sen, että hänellä on oltava vanhemmista toinen mukana, vaikka ikää onkin nyt jo enempi. Olivat hiihtoreissulla koulun kanssa ja toiseksi vanhin oli sitten saanut päähänsä, että tää ei olekaan oikea suunta, vaan lähtenyt yksi hiihtämään pois päin koululta. ONNEKSI hänellä oli kännykkä mukana sillä reissulla, että pystyi soittamaan miehelleni! Mä olin silloin jossain, etten pystynyt puhelimeen vastata. Itkuisena sitten sieltä soittanut ja sanonut, että ei hän tiedä missä on. On muuten vanhemmista tosi kiva tunne tuollainen! Mieheni lähti autolla ajamaan tienvarsia ja onneksi sitten eksynyt lapseni löytyi. <3 Tässä suuri syy, miksi mieheni lähtee matkaan mukaan. Toki hän ei pahakseen laita, vaikka pääsee itsekin hiihteleen ja lasketteleen! :) Meillä siis kamojen etsiminen ja sovittaminen, että on oikeat välineet matkassa mukana. Meillä kun esim. suksia on samanlaisia, mutta eripituisia. Viime kerralla koulun kanssa, kun toiseksi vanhin hiihti, niin sukset olivat eriparia. ;D Ja kaikki pitää nimikoida tai niitä on ihan turha odottaa kotiin päin takaisin. Sen verran hyvin lapseni tunnen! :D

Tässä sitä puuhaa tälle viikolle ja ens viikollekin riittää kyllä hommia!! Yksin kun hoitaa kuskaamiset ym. ja yksi Turun lääkärireissukin toki osuu just ens viikkoon. Mutta ei se mitään! Nopeesti se viikko menee kuitenkin!! :)

Tulipahan kirjoiteltua, huomaa, että ollut kipeenä, eikä ajatus ole oikein kulkenut, nyt on nukuttu ja pääkin toimii jo jollain tavalla! :) Netti vaan ei ole oikein muutamaan päivään toiminut, vaikka olen yrittänytkin postata. Onneksi nyt pelittää sekin!! :)

Ihanaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!! <3