perjantai 27. huhtikuuta 2012

Surullinen päivä takana

Oon pitänyt pientä blogi hiljaisuutta, koska tapahtunut niin paljon kaikkea... Kaikki ei ole ollut mitään iloista. Niinhän se vaan on, että joskus elämässä tulee eteen sellaista, mitä ei voi ymmärtää, että mikä tarkoitus milläkin asialla on ja kaikkia asioita ei edes koskaan saa selville, että mikä tarkoitus niillä on.

Meillä tänään oli suloisen kummitytön hautajaiset. Kyllä miettii välillä, että miksi jotain asioita tapahtuu. Pieni kummityttömme eli 13 minuuttia. Siunaustilaisuus oli tosi kaunis ja herkkä hetki, surullinen. Ei ole sanoja, mutta onneksi voi olla läsnä hetkessä ja kuunnella. Aina ei niitä sanoja joka hetkeen löydy. Olisi ihanaa sanoa jotain lohduttavaa, mutta ei vaan osaa. Siunaustilaisuudessa oli tosi kaunis laulu valittu: Pekka Simojoen Aamuruskon siivin. Omasta laulusta ei mitään tullut, mutta oli ihanaa kuunnella, kun joku muu sen esitti. Sanat olivat tosi kauniit!! Yritin netistäkin etsiä sitä laulua, mutta en löytänyt, kun pienen pätkän. Ja kun itselle tämä päivä oli näin rankka, niin kyllä miettii, että kuinkahan rankka on mahtanut olla vanhemmille ja pienen vauvan sisaruksille. Me oltiin mieheni kanssa kaksin siellä siunaustilaisuudessa. Kaksi vanhinta eivät olleet kovin innokkaita lähtemään, niin kahdelta nuorimmalta en sitten asiaa edes kyselly. Mulle itselleni jäi niin kovin mieleen, kun ystäväperheen yksi lapsista mietti, että miksi se arkku laskettiin sinne kuoppaan. Eihän sitä pienemmät lapset voi oikein ymmärtää, että mitä tapahtuu. Onneksi pienellä vauvalla on hyvä olla! Ei ole kipua eikä tuskaa. Silti ikävä ja suru on tänne jääneillä. Muistoissamme saadaan aina palata pieneen tyttöön! Kovasti toivon rakkaille ystävillemme Siunausta ja jaksamista kaikkiin päiviin!! <3

AAMURUSKON SIIVIN
                                   
1. Sinä tunnet, Herra minut, tiedät joka askeleen.
    Olet kaiken huolehtinut, kaiken pannut paikalleen.                        
    Ei ole sanaa suussani, jota et Sä tuntisi.
    Missä olenkin, minne menenkin, tiedät kaiken mitä teen.

         
    Minne voisin, Herra, mennä, ettet sitä huomaisi.
    Ei niin kauas siivet lennä, ettet siellä olisi.
    En pysty mitään salaamaan silmiltäsi milloinkaan.                 
    Minne pakenen, Sinä tiedät sen, tunnet ajatukseni.


    Vaikka miten kauas kulkisin,     aamuruskon siivin lentäisin,
                      
    vaikka merten taakse muuttaisin,   Sinä olet siellä kuitenkin,
       
    Luojani, olet kuitenkin.

                                            
2. Aina sisimpääni asti olen ihme suunnaton.
    Sinä punoit taitavasti pienen ihmisolennon.
    Jo ennen syntymäänikin laskit joka minuutin.           
    Kaikki päiväni Sinun kirjaasi kerran kirjoitettu on.

          
    Sinä muistat joka solun, kaiken piirsit tarkasti.
    Sinä tunnet joka polun, joka tulee eteeni.
    En muuta voi kuin painaa pään, jäädä ihmettelemään
    Minä vaikenen, mutta tiedän sen: Olet aina kanssani

   Vaikka miten kauas kulkisin,     aamuruskon siivin lentäisin,
                      
   vaikka merten taakse muuttaisin,   Sinä olet siellä kuitenkin,
       
   Luojani, olet kuitenkin.

Laitan tähän linkin youtubeen, missä pieni pätkä tuosta kauniista laulusta. Jos joku tietää, mistä netistä sen voisi löytää, niin laittakaa mulle kommentteihin tietoa. :)

Aamuruskon siivin

6 kommenttia:


  1. Voi jaksamista.. Todella surullista..
    Kauniit sanat kappaleessa.♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon Taika!! <3 Eipä sitä koskaan voi tietää, että mitä elämä tuo tullessaan...

    VastaaPoista
  3. Kamalaa. Mikä tuska pikkuisen vanhemmille. Voimia heille suuresti ja teille samoin!!! ♥♥♥ :'(

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon Peikkotyttö Hanna!! <3 Joskus ei ymmärrä, että mikä tarkoitus joillain asioilla on... Asioita vaan tulee ja ne pitää vaan kohdata. Välillä ottaa koville! Mutta pienin askelin eteenpän.

    VastaaPoista
  5. <3 Voimia kovasti -elämässä tulee välillä eteen raskaita asioita.. Todella kauniit sanat tuossa kappaleessa!

    VastaaPoista
  6. Kiitos paljon!! <3 Niinhän se menee, että elämä vie ja joskus vie kovinkin kivuliaan tien..

    VastaaPoista