lauantai 9. tammikuuta 2016

Meidän kuulumisia











Paljon on tapahtunut... Kelaan aikaa taaksepäin, osittain kertoen myös tästä hetkestä. Viime vuotta en jaksa vetää yhteen, koska kaikkea en halua käydä uudestaan läpi, syksy oli ihan riittävän rankka. Ne on ollut ja mennyt ja niistä eteenpäin menty.

Hiukan palaan syksyyn, koska rinnanpoistoleikkauksen jälkeen tapahtui sitä mitä en olisi toivonut kuulevani. Minun patista löytyikin seasta myös pahanlaatuista. Hyvää tässä hommassa on se, että leikkaava lääkäri oli saanut kaikki leikattua pois ja mitään hoitoja ei tarvinnut aloittaa. Tästä kuitenkin seurasi se, että viisi vuotta seurataan ja käyn syöpäpolilla. Tämä fylloidituumori saattaa uusia, mutta on paikallinen kasvain, joka ei lähetä mitään etäpesäkkeitä. Mutta äärettömän harvinainen. Kävin eilen syöpäpolilla ja lääkäri kertoi minulle vähän enempi. Suurin osa oli samoja juttuja mitä hoitaja ja lääkäri minulle jo aiemmin olikin kertonut. Mutta uutta tietoa oli se, että kun Suomessa sairastuu vuodessa reilu 4000 naista rintasyöpään, niin näitä minun juttujani on ehkä 1. Ja se, että siitä löytyy vielä jotain pahanlaatuista oli vieläkin harvinaisempaa. Seuraava kontrolli mulla on vasta elokuussa ja silloin otetaan keuhkokuvat, mammografiat, ultrat ym. Mutta hyvillä mielin tässä mennään eteenpäin ja tosi luottavaisesti. Syöpäpuolen lääkäri sanoi, että ihan normaalia elämää tästä eteenpäin ja kaikki hyvin. Siihen siis luottaen. :)

Neidille on aloitettu uusi reumalääke ja vihdoin kuuden vuoden jälkeen tilanne on se, että tyttö liikkuu ja touhuaa ihan itsekseen!! <3 Ei pyörätuolia, ei keppejä, ei hiustenpesuapuja, ei hammaspesuapuja, ei purkkien avaamisapuja, ei perunoiden kuorimisapuja, ei vetskarinsulkemiseen apua jne... Siis neiti on saanut elää ihan normaalia elämää. <3 Voi että me ollaan nautittu!! Kipuja tulee, mutta ne menee itsekseen ohi ilman ainaisia kortisonipiikkejä. Kylmää ja särkylääkettä ja silittelyä, siinä se ja menee ohi. Meidän kanssa ovat iloinneet myös reumapolinhoitajat!! :D Tasan kuusi vuotta sitten tammikuussa diagnoosin neiti sai. Sitä edeltävä syksy oli mennyt siinä, että rampattiin lasten päivystyksessä, kun niin epämääräisiä oireita. Tammikuussa sitten hoidettiin ekat nivelet kortisonilla nukutuksessa. Pitkä matka on tultu, mutta niin ihanaa nyt. Neiti pystyy kirjoittamaankin ja askarteleen ja soittamaan kanteleella. Kotikoulu jatkuu edelleen, tänäkin keväänä jatkan muutamien aineiden opettamista. Joulutodistus kyllä kertoi sen, että mitään hätää kotikoulu aineiden kanssa ei ole. :) Nautimme tästä hetkestä ja maanantaina alkaa arki taas näiden reumajuttujen kanssa. Lääketiputus on edessä. Neiti onneksi sinne aina tosi hyvillä mielin menee ja tehty siitä hetkestä sellainen, että mitään koulukirjoja sinne ei kanneta, vaan siellä saa samalla askarrella, piirtää, katsoa leffaa, pelata ym. kivaa.

Toiseksi vanhimmalla on tänä keväänä edessä hakeminen jonnekin jatko-opiskelu paikkaan. Peruskoulu on tämän kevään jälkeen siis suoritettu. 15 ammattia kiinnostaa, joten niistä tässä sitten karsitaan. ;) Onneksi sairaalalla on kuntoutusohjaaja, joka jutteli asiasta ja hänellä on ihan huippu mahtava opo. Kolmeen kertaan on oponkin luona käynyt. Onneksi on mistä kysyä neuvoja. :) Saa nähdä yrittääkö poika samaan kouluun missä vanhin on. Vähän sellaistakin ilmassa on ollut. Nähtäväksi se sitten jää.

Vanhin nauttii uudesta koulusta ihan älyttömän paljon!! On niin ihanaa, kun joka päivä niin mielellään kouluun lähtee. Nyt talviaikaan mieheni käy heittämässä bussipysäkille aamulla, mutta matka on sellainen minkä voi pyörällä mennä sitten kun lumet sulaa. Pyörän voi jättää sinne pysäkin viereen katokseen. Bussimatka on ainoastaan vartin verran. Joten tää meidän uusi koti on ihan huippupaikalla myös tässä suhteessa. :)

Nuorimmaisen kanssa ollaan menossa ens keskiviikkona reiden patin leikkaukseen. Lääkärit eivät ole saaneet selville, että mikä se on, niin haluavat sen nyt selvittää. Josko patologi sitten saisi sen selviteltyä. Nuorimmalle kerromme asiasta vasta huomenna. Katotaan kuinka asian ottaa vastaan. Kyllä hän sen tietää, että se on jossain kohtaa edessä joka tapauksessa. Ainoa asia mikä tässä haastetta tuo niin se, että liikkua ei tietty pysty. ;) Tälläkin viikolla vaikka pakkasta oli -25 astetta, niin hän oli ehdottomasti halunnut mennä joka välkällä ulos ja pelannut futista... Välkällä olisi saanut jäädä myös sisälle. Koulussa on kuulemma muutenkin liian vähän välkkiä. Hänen mielestään koulupäivät vois olla klo 10-16, että sais useamman välkän ja ehtis edes vähän pelata futista. :D Tämä kertoo lapsemme toiminnallisuudesta aika paljon.

Mieheni on saanut viettää pitkän joululoman, kun yllättäen vapaapäiviä löytyikin. Hän oli säästänyt joululomalle lomapäiviä, mutta työnantaja olikin antanut "ylimääräisiä" vapaapäiviä kaikille, joten useampi lomapäivä jäikin käyttämättä. No, meitähän asia ei haitannut ollenkaan. On ollut kyllä kunnollinen irtiotto ja kunnon loma. Vieläkin jäi pari vapaapäivää tälle keväälle. Nää on sellaisia kivoja ylläreitä. :)

Paluu arkeen tapahtuu meillä siis aika rytinällä... Tällä viikolla oli kaksi aikaa sairaalalla, ensi viikolla niitä on kaksi, sitä seuraavalla kahdella lapsella kaksi. Tähän päälle fysioterapiat, labrat, flunssalääkärit, opettajan kanssa palaverit ym. Eipähän ole taaskaan mitään tekemisen puutetta. ;) Voin kertoa, että joskus kyllästyttää ja turhauttaa, mutta onneksi ne menee ohi aika piankin. Näillä sitä mennään eteenpäin mitä on annettu. :)

Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille!! <3

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinulle itsellesi kovasti.♥
    Ja niin mahtava uutinen, nousi niin hymy korviin kun luin teidän neidin tilanteesta. Ihan mahtavaa.♥
    Oikein ihanaa alkanutta vuotta teidän koko perheelle.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Terhi!! <3
      Kyllä täällä ollaan niin onnellisia tuosta neidin olotilasta!! Palautettiin pyörätuoli, kepit, suihkutuoli ja muut välineetkin jo. Niitä saa ihan varmasti uudelleenkin lainaan, mutta nyt niitä ei tarvita, enkä halua niitä täällä katsellakaan. ;) Koska haluan nauttia täysillä tästä olotilasta.
      Kiitos, samoin teille ihanaa alkanutta vuotta!! <3

      Poista
  2. En tiedä mitä sanoa kaikesta mistä olet selvinnyt, joten sanon vain ♡.
    Hienoa, että teidän tyttö voi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi!! <3 Päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan. Ei kannata kovinkaan pitkälle miettiä asioita. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin.
      Kyllä niin onnellisia ollaan, että neiti jaksaa nyt niin hyvin!! <3 Se ilo ja riemu mikä on tytön kasvoilla, kun tuolla menee ja touhuaa. Sen huomaa, että enempi huilausta tarttee, kun muut, mutta se ei tahtia hidasta. Kun väsyttää, niin sitten huilataan. :)

      Poista
  3. Hienoa, että pikku hiljaa kaikki parempaan suuntaan ja , että tyttö voi hyvin! Olet kyllä sisukas ja upealla luonteella varustettu ihminen! Tsemppiä koko perheelle! Hienoa , että vanhimmallasi on hyvä opo! Senmoset olisi kyllä joka koulussa tärkeitä! Meillä opon tunnit oli pelkkää kummelin katsomista:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Noora kauniista sanoistasi!! <3 Kyllä on ihanaa, kun ruvetaan olemaan paremmassa kunnossa!! <3
      Kyllä mä muistan itsekin, että meidän opon tunneista ei ollut kyllä mitään hyötyä... Meidän isoilla pojilla opo auttaa ja siellä saa käydä monta kertaa ja aina yhtä ystävällisesti jaksaa neuvoa. Opon tunneilla on käynyt monen eri alan edustajia kertomassa ja opiskelijoita myös. Tutustumaan pääsee minne vaan ja useampaankin paikkaan. Oon tosi iloinen tästä mahdollisuudesta!

      Poista