Mä olen tässä myös pohtinut, että taidan vaatia itseltäni aika paljon... Joskus mä väsyn omaan ehdottomuuteeni. Joskus mä saan jonkun ajatuksen päähäni ja sen mukaan "täytyy" toimia. Nyt olen miettinyt, että mitäs jos ei niin paljoo tarviskaan tehdä. Kun on asioita mitkä täytyy tehdä ja niistä ei voi tinkiä. Mutta on myös asioita, joita ei tartte välttämättä heti tehdä.
Pystyisköhän sitä muuttamaan omaa ajatusmaailmaansa? Pystyiskö sillä tuomaan lisää jaksamista itselleen? Miettiä, että kaikkea ei olekaan pakko jaksaa tehdä, kaikkea ei tarvitse heti ensimmäisellä yrityksellä osata, joskus voi sanoa että en osaa, asioita voi oppia virheiden kautta, eikä niiden virheiden tekeminen ole noloa. Kuulostaa tosi helpolta, vai mitä mieltä olette? Mutta miten sitä pystyisi niin toimimaan? Nyt on vaan ruvettava olemaan itselleen vähän armollisempi. Sillä ihan varmasti sitä pystyy helpottamaan tiettyjä asioita.
Mä jos päätän jotain, niin aika usein myös toteutan. Vaadin oman perheen sisällä, että jos jotain lupaa, niin siitä täytyy pitää kiinni. Tämä asia on sellainen, mikä on mun mielestä ihan hyvä juttu oppia ajatellen elämää pidemmällekin. Työelämässäkin tämä olisi ihan hyvä juttu. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ne mitä on sovittu, niin niistä pidetään kiinni. Ja silloin täytyy tarkkaan miettiä, että mitä ne asiat ovat. Liikaa ei pidä luvata kenellekään. Siinä väsyttää kyllä itsensä.
Mulla on myös ihmeellinen ajatusmaailma, että jos joku homma on esim. käsitöissä kesken, niin uutta ei voi aloittaa ennenkun joku edellisistä on valmiina. Keskeneräisiä töitä saattaa olla kuitenkin viisikin kesken, mutta sen enempää uusia ei voi aloittaa ennenkun on joku valmiina. Yksi työ lisää ei kyllä meinais mitään... Myös kirjojen lukeminen on sellaista, että en voi aloittaa uutta kirjaa, jos edellinen ei ole luettuna loppuun. Kaksi eri tyylistä kirjaa voisi ihan hyvinkin kulkea rinnakkain. Nyt olen tätä ruvennut toteuttamaan!! Nyt on muutoksen aika, maailmani ei siihen kaadu, vaikka mulla olisi viisi kirjaa kesken. Eihän sitä kukaan tiedä ja vaikka tietäisi, niin mitä sitten? Nää tuntuu tosi pieniltä ja vähäpätöisiltä asioilta varmasti teistä toisista, mutta mulle nää on tosi isoja juttuja. Päässänsä luo mitä kummallisimpia ajatuksia.
Joskus on ihan hyväkin muuttaa omia toimintamallejaan, se ei ole ollenkaan huono juttu. Ei tietenkään kaikkea, koska osa on niin hyviksi todettuja. Mutta sellaisia millä ei niin ole suurta merkitystä. Silläkään ei ole minun elämässäni kovinkaan suurta merkitystä, että vaihdetaanko lakanat joka kerta samana päivänä viikosta. Ei se ei todellakaan ole kovinkaan merkityksellinen juttu!! Pääasia, että ne tulee välillä vaihdettua. Tiedän, että edessäni on pitkä tie, mutta kun mä pääsen tätä tietä menemään edes vähän matkaa eteenpäin, niin uskon sen olevan hyvä juttu!
Nämä ajatukset varmaan ovat osittain isoa, isoa kasvuprojektia omalle itselleni. Myös 40-vuotissynttäripäivä lähestyy. Muutama vuosi siihen on aikaa vielä, mutta se on lähempänä, kun 30-v. Ehkä sekin aiheuttaa tietynlaista ajatusmaailmaa sisälläni. Miettii asioita taaksepäin ja jää pohtimaan, mitä on tapahtunut. Nyt on vaan selkeesti sen aika. Niin paljon olen asioita pohtinut ja miettinyt, että jotain pientä kasvua tapahtuu ja kun sitä tapahtuu, niin se ei aina olekaan kivuton. Usein kasvuun liittyy jotain pientä kasvukipua. Tämä on tällä hetkellä mun kasvukipuni.
Miettiä sitä, että mitä on tullut elämässä jo saavutettua sekä sitä että mitä mä haaveilen. Mikä olisi sellainen asia, minkä vielä haluaisin toteutettavan. Kyllähän se tekee hyvä jäädä miettimään asioita enempikin! Se ei ole ollenkaan huono juttu, mutta niistä vanhoista ja menneistä täytyy mennä eteenpäin, siihen ei voi jäädä. Ne on ollut ja mennyt, niille me ei enään voida mitään. Osa asioista vaan täytyy käsitellä vielä, jotka vaikuttavat keskeneräisiltä. Niiden kanssa täytyy olla itselleen armollinen ja antaa aikaa miettiä ja pohtia niitä. Ei liikaa, sopivasti! On tämä elämä vaan mielenkiintoista, joskus tuntuu olevansa niin iloisella ja hyvällä mielellä, kaikki sujuu, onnistuu, ei mitään ongelmia. Sitten taas toisena hetkenä tuntuu, että mikään ei suju, mikään ei onnistu, kaikki hommat kaatuu päälle.
Täytyy opetella olemaan itselleen armollinen ja ajattelemaan, että kyllä ne hommat tulee tehtyä ilman kamalaa stressiä!! <3
Oikein ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!! <3
