perjantai 19. helmikuuta 2016

Pohdintoja


On tullut tässä mietittyä ja pohdittua viime vuoden jälkeen, että mitä kaikkea on tapahtunut. Nyt kun eletään sellaista seesteisempää aikaa, niin meillä on jopa siivottu kunnolla. Siitä mä nautin tosi paljon!! <3 Tykkään ja nautin siitä puhtaudesta ja siisteydestä mikä on aina siivouksen jälkeen hetken. Vähän samanlainen fiilis, kun suihkun jälkeen. Hetki jolloin nautin vaan oleilusta. Elämän pieniä iloja.

Multa on viime vuosien aikana tultu kovasti kysymään, että mitä sä teet nykyään. No, olen kotona lasten kanssa. Tätä vastausta ei voisi ääneen sanoa! Kun lapset ovat niin isoja, että eivät tarvitse sitä vaipanvaihtoa ym. niin yleinen ajatus on se, että äiti vaan pakoilee töitä ja on laiska. Kun viime kesän jälkeen sainkin titteliksi omaishoitaja, niin sen sanan jälkeen ihmiset vaihtavat puheenaihetta monesti hyvin nopeasti. Eli vastasin niin tai näin, niin aina se on väärinpäin muiden mielestä. Tätä asiaa olen joutunut todella paljon työstämään omassa mielessäni, onneksi nykyään jo aika hyvin pystyy monia asioita suodattamaan (monta kertaa täälläkin asiaa pohtinut kyllä). Meille pääasia on se, että arki pyörii ja mieheni saa tehdä suht rauhassa työnsä. Onneksi hänellä on ihanan ymmärtäväinen työnantaja!! Se on meille ollut kuin lottovoitto. Kun yhden ihmisen on vaikea olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Mieheni on itse ottanut hoitaakseen neidin lääketiputuksen, kun voi ottaa työt sinne mukaan ja minulle sopii oikein loistavasti.

Mun työni ei ole tuon tittelin myötä muuttunut mihinkään. Teen ihan täysin samoja juttuja, kun mitä sitä ennenkin. Välillä kummastelen ja hämmästelen, ei se tee minusta eri ihmistä, vaikka olisinkin "vaan" lasten kanssa kotona. Mun mielestä se on ihan yhtä arvokasta työtä, kun mikä tahansa muukin työ. Tästä työstä vaan ei saa palkkaa yhtä paljon, kun kodin ulkopuolisesta. Onneksi se on ollut meillä mahdollista, ymmärrän toki, että kaikilla ei ole mahdollisuutta olla näin pitkään kotona. Eikä tässä todellakaan mitään miljonäärejä olla, mutta esim. ulkomaanmatkoja meillä ei tehdä. Siihen ei ole ollut mahdollisuutta, mutta en mä ole myöskään kaivannut, haaveilen välillä kyllä. Ollaan tehty valintoja ja ehkä teemme monia asioita täysin eri tavalla, kun valtaosa ihmisistä, mutta toisaalta onpahan säästetty, kun ei ole tarvinnut kenenkään kustantaa kalliita päivähoitoja. Eipä nekään ole ilmaisia. Mutta ikuisuuskysymyksiä ja toiset ajattelevat todellakin toisella tavalla. Tämä on ihan mun täysin oma mielipide ja muut voivat ajatella mitä haluavat, mutta se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Eikä mielestäni pitäisi mennä arvostelemaan suuntaan tai toiseen kenenkään valintoja. Itsehän niistä kantaa vastuun mitä tekee.

Mä oon hiljaisina hetkinä kelannut meidän viime vuotta. Nyt vasta on ollut energiaa ja halunnut edes miettiä mitä on tapahtunut. Ihan juurta jaksain en vieläkään halua viime vuotta ruotia, se on ollut ja mennyt. Paljon on tapahtunut, eikä kaikki niin mukavia juttujakaan, mutta onneksi seassa on tosi paljon myös niitä ilon hetkiä. <3 Ollaan saatu kokea perheen kanssa paljon sellaisia kivoja juttuja, mitä ei ilman sairastumista olisi ollut mahdollisuutta kokea. Kuntoutukset ovat olleet neidille fyysisesti todella rankkoja, mutta vastapainoksi siellä tutustuttiin uusiin ihmisiin, joihin emme ilman tätä sairautta oltaisi koskaan tutustuttukaan ja saatu ihan kahdestaan askarrella. Ehkä ollessa siellä kuopan pohjalla on ollut ajatuksena, että mä en jaksa. Voimia on saatu kuitenkin aina siihen hetkeen!! <3

Tänään kun tätä kirjoittelen meillä on monta asiaa hyvin. <3 Neidin hyvä kausi jatkui melkein kaksi kuukautta ja saadaan olla siitä todella kiitollisia. Itselläni on jopa kaksi harrastusta (joka toinen viikko), säännöllisiä harrastuksia mulla on ollut joskus monta vuotta sitten. Voi kuinka hyvän mielen se tuokaan, saan tehdä käsillä sitä mistä tykkään paljon ja samalla opin uutta. Meillä on ollut mahdollisuus tavata ystäviä. Ollaan tämän alkuvuoden aikana tavattu ystäviä enempi, kun koko viime vuonna yhteensä. Oon ystäväni kanssa viettänyt jo kaksi leffailtaa, juuri mietittiin, että viime vuonna taidettiin pitää tasan yksi.
Mieheni on löytänyt omia harrastuksia, joissa käy säännöllisesti. Salilla hän käy toiseksi vanhimman kanssa kahdestaan, yrittävät vanhintakin houkutella mukaan.
Vanhimmalla vielä vähän hakusessa harrastus, kun koulupäivän pituutta ei koskaan tiedä aamulla kouluun mennessä. Hän tietää koulun loppumisen siinä kohtaa, kun opettajat päästää kotiin. Yhtä kerhoa veljensä kanssa pitää seurakunnalla. Perjantaisin yleensä käy nuortenillassa.
Toiseksi vanhin on ruvennut käymään salilla, vetää kerhoa vanhimman kanssa kerran viikossa, käy bassotunnilla kerran viikossa ja nuortenillassa.
Neiti soittelee kerran viikossa kanteleella, kerran viikossa käy koriskerhossa ja kerran viikossa partiossa. Ulkoilee lähes joka päivä ja nyt kun oli lumia, niin kävi hiihtämässä melkein joka päivä. Joka toinen tiistai käy fysioterapiassa.
Nuorin käy kerran viikossa joukkueessa pelaamassa säbää ja kerran viikossa perhesäbässä mieheni kanssa. Tarkoituksena on hänen kanssaan ruveta käymään jäähallin yleisövuoroilla luistelemassa, koska ulkojäille ei valitettavasti pääse.

Joillekin nämä jutut ovat itsestään selviä, vaan ei ole meille. Emme ole voineet suunnitella edes iltaan saakka päivää, koska kesken päivän saattoi tulla jotain odottamatonta ja sehän tarkoitti aina päivystysreissua, joissa helposti vierähtää aikaa 3-4 tuntia. Sinä aikana toinen pyöritti normiarkea muun porukan kanssa. Viikossa saattoi olla sairaalalla käyntejä jopa neljä, siihen päälle fysioterapiat, labrat ym. Ja jos ei ollut käyntejä, niin istuin koneella kirjoittelemassa sähköposteja tai odotin soittoa poleilta tai vaihtelin aikoja. Rankkaa on henkisesti katsoa vierestä, kun lapsella on kovaa kipua, eikä mikään auta, eikä itse pysty tehdä yhtään mitään! Nyt huomaan sen, että tuo on uuvuttanut mua tosi paljon. Eipä näitä todellakaan tule ajatelleeksi siinä hetkessä, sitä on vaan selviydyttävä päivästä toiseen. Välillä joku on ympärillä loukkaantunutkin, kun en ole jaksanut lähteä jonnekin tai joutunut monta kertaa peräkkäin perua tapaamiset. Lopulta en sopinut enään yhtään mitään. Pääsi jollain tavalla helpommalla, kun ei ollut painetta, että joudunko taas perumaan tämän tapaamisen. Ja voi kuinka olisi ollut ihana nähdä ystäviä!! <3 Voi kuinka se aina niin paljon antoi voimia mennä eteenpäin. Oman jaksamisen takia oli vaan pakko näin toimia, ehkä itsekästäkin, mutta en jaksanut enempää niitä pettymyksiä minäkään. Sekin oli raskasta. Onneksi suurin osa kuitenkin ymmärsi ja ne ystävät kulkee edelleen meidän vierellä. <3 Tiedän, että teitä on täällä blogissanikin lukemassa mun päivityksiä. Kiitos teille kaikille läheisille, ystäville ja sukulaisille tuesta!! <3 Ilman teitä en olisi jaksanut näin hyvin!!

Tulipahan pitkä vuodatus... Mutta vähän piti purkaa ajatuksia ulos. Nyt mennään eteenpäin iloisella ja kiitollisella mielellä kaikkea mukavaa yhdessä ja erikseen puuhaten ja touhuten. Nautimme tästä hetkestä kovasti!! <3 Nautimme arjen pienistä ja suurista iloista.

Halusin tämän jutun julkaista tänne, vaikka tästä tilanne onkin muuttunut... Me saatiin todella nauttia kahdesta ihanasta kuukaudesta ilman jatkuvaa huolta, murhetta ja kipua!! <3 Nyt on lähdetty taas toiseen suuntaan... Öisin ei nukuta ja kipu vaivaa, eikä tyttö pysty syödä. Haluan tämän julkaisun tehdä, että voin itse käydä lukemassa siitä kuinka tilanne on ollut niin täydellisen hyvä, että neiti pystyi touhuamaan niinkun muutkin!! <3 Se päivä vielä tulee, että tämä kestää vieläkin kauemmin. Mä uskon siihen!! Positiivisella asenteella pystyy tekemään kuitenkin paljon, vaikka sekin välillä tuottaa hankaluuksia. ;) Nyt mennään kohti viikonloppua ja nautitaan siitä!!

Oikein mukavaa viikonloppua ihan kaikille!! <3

8 kommenttia:

  1. Hyvä postaus. Oikein mukavaa viikonloppua sinnekin.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti pian tytölle tulisi taas hyvä jakso. Tuollaiset hyvät jutut antavat voimaa niistä kurjista jutuista selviytymiseen.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi!! <3
      Sitä tässä toivotaan, että tämmöisiä takapakkeja ei tulisi. :( Mutta onneksi on saatu nauttia pitkästä hyvästä pätkästä, niin neiti itsekin jaksaa tämän vastaanottaa paljon paremmin. Vaikka meillä ei tällä hetkellä öisin nukutakaan, mutta tästä mennään pienin askelin taas eteenpäin. :)
      Ihanaa sunnuntaita sinne!!

      Poista
  3. Voi, harmi että takapakkia on tullut. :( Toivotaan että pian taas tilanne rauhoittuu. Tsemppiä sinne ja mukavaa viikonloppua.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi!! <3
      Kyllä tää nyt ei kiva ylläri ollut, mutta hetki kerrallaan eteenpäin. Oon antanut kuitenkin luistella ja ulkona touhuta, koska siitä tulee selkeesti hyvä mieli. <3 Ja kun tulehdukset taas vaihteeksi on tuolla leukanivelissä, niin eipä se tuohon liikkumiseen sinällään vaikuta. Huomenna soitto reumapolille ja katsotaan kuinka pian paikkareihin mennään.
      Mukavaa sunnuntaita teille!! <3

      Poista
  4. Voimia sinne arkeen ja jaksamiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon redrose!! <3
      Välillä koetellaan jaksamista, mutta yritämme ajatella vaan pienen hetken kerrallaan eteenpäin, niin kyllä se sitten taas siitä helpommaksi muuttuu. :)

      Poista